Olet minulle, mitä on.

Tarina alkaa aina tyhjästä.
Katsoit minuun silmillä,
joissa välkehti ilo,
kauneus minusta.
Nostit,
tulin linnuksi sinulle,
sinä maaksi,
taivaalle
nousi lämmin sade,
tunsimme sen yhtä aikaa,
kun aikaa oli loputtomiin.
Suruni
oli kaunista varjoa
sinun ottaessasi minut itseesi,
suojelukseesi,
lauloit minulle lauluni sinulle.
Veit minut
mukanasi siihen, mitä kaikki etsivät.
Puhdas energia muuttui valoksi
minun äänessäni,
katseessasi,
iloitkaamme,
katsokaamme,
kuinka yö on samettia,
päivä pehmeyttä
ja rakkaus vain sana, joka ei kerro mitään siitä,
mitä todella on.

Kun sanoin silloin joskus, etten voi sanoa, että rakastan sinua, tarkoitin juuri sitä, ettei se kerro mitään, koska minä en rakasta muiden lailla, samanlaista rakkautta ei ole. Liian epämääräistä, enkä halunnut sanoa sinulle samoin kuin jollekin toiselle, koska ei se ole OLLENKAAN sama asia, absolut inte. Omalla sanavarastollani sanon kuitenkin, että rakastan sinua. Se on vain niin paljon enemmän kuin sana, jota olen aikaisemmin käyttänyt. Aluksi tuntui niin väärältä sanoa noin, ihan kuin olisit jatkoa jollekin edelliselle tilanteelle, kun niin ei todellakaan ole. Olet uusi elämä ja maailma, eikä sitä kaikkea voi ladata yhteen sanaan. Siksi se lause tuntuu aina jäävän vähän puolikkaaksi. Sanon sitä kuitenkin, koska puoletkin on parempi kuin ei mitään.

Ps. Odotan, että tulet taas, koska BRUNSSISI ODOTTAA SINUA! Suunnittelin sitä tässä koko illan, vaikka piti lukea tieteenfilosofiaa. Ja toivottavasti siellä on kivaa, tai ainakin siedettävää, ihailen jaksamistasi todella, ja kiitos, kun et ole enää vihainen asioista, yritän parhaani.

Pps. Mietin sitä yötä, kun joimme nukkumisvaatteissa vihreää teetä siellä Pasilassa. Aivot räjähtää, kun muistelen. Kiitos, KIITOS siitä, että olet niin ihana!!!

Ppps. (Näitähän tuli nyt paljon) Muille kuin herra T.B.:lle: Rakastan teitä kaikkia eri tavalla, ja esimerkiksi jos sanon Netille, Eilille, Aralle tai vaikka Henrikillekin saman lauseen, se tarkoittaa aina jotakin erilaista. Rakkaus on kumman epämääräinen sana, eikä sen sisältöä voi muuta kuin antaa ymmärtää muuten kuin sanoin. Joo, ja mulla nähtävästikin on kaikki hyvin, kuten kaikilla toivoisin olevan. Liebe euch jedenfalls und danke schön für alles.

Viimeinen post scriptum: ME MENNÄÄN BERLIINIIN BERLIINIIN BERLIINIIN JOSSA ON NIIN HAUSKAA YHDESSÄ LALLALAA JA TITTIDIITIPPIDUU OLEN NIIN ILOINEN!!! <-!!!