Ja vielä tyhmä pps.

Olen hieman loukkaantunut, mikä on tyhmää, koska se on töissä ja nukkumassa koko ajan, eikä varmaan ole aikaa ikävöidä ketään. Voin odottaa kaipausta perääni ehkä vasta jossain vaiheessa huomenna, kenties. Ja oikeastaan, itsehän olen täällä nauttimassa itsenäisyydestäni, vaikka olisin ihan hyvin voinut olla siellä. Mutta siellä olen väärällä tavalla yksin, kuten huomasin kesäkuussa. Mihin se kaikki katosi? Kuin olisit päivisinkin nähnyt unta, jossa minä en ollut osallisena.
Päätin kuitenkin säästää rahaa ja olla ottamatta yhteyttä ennen kuin se ottaa yhteyttä. Liioittelen ehkä, koska täällä aikaa tuntuu menevän enemmän kuin todellisuudessa muualla kuluukaan. Miten kello onkin tänäänkin vasta vähän yli kolme... Ja kuinka epätodellista on rakastaa pitkän matkan takaa. Mutta MINÄ en nyt enää itke sinun perääsi, sinäkin saat välillä huutaa minun perääni. Laulelen sinulle salaa yksikseni.