Paljon kuolleita variksia

Näin eilen paljon kuolleita variksia. Sen jälkeen niitä oli sadoittain pääni yllä, ihan oikeasti. Olo oli kuin olisin kävellyt sumussa sumun päällä.

En tiedä, nostiko se päätään.
Tuuli heilutti sen kuolleita siipiä, se makasi
maassa pienessä kerässä,
sillä tavalla
niin kuin lintu vain voi.
Pieni varis, nokka mustana
se lepäsi välittämättä
meistä, jotka ajoimme ohi.
Se oli kuollut ihmisen brutaaliudesta
välittämättä enää.
Irti revitty siipi
lojui mukulakivikadulla
keskellä kaupunkia,
toinen, kolmaskin
lopulta jotakin veristä, nuhjuista
punaista
iso kasa.
En itse huomannut, sinä sanoit
ja sait minut näkemään kuolleet linnut pitkin teitä.
Myöhään illalla havahduin meteliin
sadat varikset peittivät pilvet
raakkuivat kuin suuressa hädässä
vaikka minulla kaikki oli hyvin.
Niitä tulvi kaikista horisontin kulmista,
puut tyhjenivät, kaikki lensivät
ja minä vajosin
pelkäsin
heräsin seuraavana aamuna
varisten hiljaisuuteen.
Rääkäisyjä
ei enää ollut.

Törmäsin muuten myös hirttosilmukkaan eilen, mikä outo päivä. Kuitnekin kaikki tuntuu olevan hyvin.