13. lokakuuta 2015

Takaisin filosofiaan

Tübingenin yliopiston filosofianlaitos on vanhankaupungin keskellä vanhassa vaaleanpunaisessa kivitalossa, jonka käytäviä peittävät pitkät kirjahyllyt ja puiset portaat natisevat kerroksesta toiseen. On ollut todella ihanaa tutustua muihin filosofianopiskelijoihin ja päästä vähän puhumaan siitä, miksi me oikeasti olemme täällä.
     Saan pikkuhiljaa takaisin sen filosofian, jonka tunnuin kesän aikana kadottavani. Luin eilen uudella parkettilattiallani vanhoja merkintöjäni ja huomasin olevani ihan hauska ajattelija, enkä lainkaan se typerys, joka tunsin vieraan kielen ja tekemättömyyden takia olevani. Puhuin eilen illalla analyyttisen filosofian ja mannermaisen filosofian kielen eroista ja ominaisuuksista kahden muun opiskelijan kanssa, ja pidettyäni elämäni pisimmän saksankielisen monologin aiheesta sain yllättäen taputuksia. Ehkä kaikki siis meneekin ihan hyvin ja saan täällä jotakin järkevää aikaiseksi.
     Huomasin eilen illalla myös, etteivät kaikki filosofianopiskelijat, vaikka ovatkin fiksuja ja mainioita tyyppejä, osaa yhtään ajatella kiinnostuksen kohteitaan ja tekemisiään käytännön kannalta. Yleisenä läppänä on, ettei filosofeille löydy töitä, mikä ei todellisuudessa lainkaan pidä paikkaansa, sillä niin kauan, kun maailma ei ole paras mahdollinen (eikä se ole, sanoi Leibniz mitä tahansa), on aina vielä tärkeää tehtävää, ja kun saa tekemiselleen arvostusta, siitä saa myös elantoa. Yritin selittää tätä eilen eräälle slovenialaiselle opiskelijalle, joka oli varma mustasta tulevaisuudestaan, ja toivon, että hän huomaa ne väylät, joilla saisi filosofiantutkimuksensa hyötykäyttöön eli tekemään hyvää.
     Olen myös alkanut vakavasti harkita Saksaan tulemista sitten, kun olen Suomessa saanut maisterin tehtyä. Täällä ollaan akateemisen maailman suhteen paljon järkevämpiä, eikä yliopistoja ajeta alas, toisin kuin Suomessa. Täällä olisi myös ihanaa työskennellä, sillä ihmiset vaikuttavat ystävällisiltä ja filosofianlaitos monipuoliselta Helsingin kapeakatseisen analyyttisen kerhon sijaan. Katsotaan sitä kuitenkin vielä, mutta siinä vaaleanpunaisessa rakennuksessa olisi ihanaa kirjoittaa ja pitää luentoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti