Inspiraatiota elämään Beauvoirista

Tuntuu siltä kuin olisin tänään käynyt treffeillä. Kyseessä on ihana ja suloinen ihminen, ja jotenkin siinä bayley´skahvittelussa oli sellaista tunnelmaa, ettemme olleet siellä ihan vain kavereina. Aloin jossain vaiheessa ajatella taas Tuukkaa, josta en kehdannut puhua tälle ihmiselle, koska pelkäsin satuttavani häntä. Kaiken jälkeen kotona oman koneen ääressä mietiskelen tilanteita elämässäni ja huomaan toistavani ihailemani elämänkerran kuvioita. 
    Simone de Beauvoirin La force de l'age on täynnä romanttisia kohtaamisia, kumppaneita ja näiden romanttisten tapausten spekulaatiota. Itse ihmisen akateemiselle elämälle tuntuu jäävän vähän tilaa, sillä draamaa on niin paljon, ja Sartre mainitaan jokaisella sivulla ainakin kerran. Beauvoir miettii todella paljon ihmissuhteitaan, varsinkin niitä romanttisia, mistä juonnun ajattelemaan taas kyseisen ihmisen minäkuvaa ja näkökulmaa omaan itseen. B nimittäin vaikuttaa siltä, että pohtii omaa elämäänsä, varsinkin nuoruutensa alkutaipaletta, pitkälti niiden muiden kautta, joiden kanssa on ollut jonkinlaisessa romanttisessa suhteessa.
    B toteuttaa (ehkä huomaamattaan) tosiaan naisen toiseuden tilannetta ajattelemaan itsestään toisena jollekin, eli ajattelemalla itsestään "naisena" jollekin "miehelle", joka näkee hänet "naisena". Siinä mielessä hän ei naisena ole itselleen pelkästään ensi sijainen subjekti, vaan tavallaan ensimmäisen persoonan (minä) näkökulmasta se kolmas (tuon miehen nainen) eli samaistuneensa miehen naispuolinen kumppani. Ehkä siksi B ei kirjoita elämänkerrassaan pelkästään omista tekemisistään, vaan omasta näkökulmastaan kumppaneidensa tekemisistä ja suhteistaan näihin, mitä kautta hän oikeastaan kertoo ulkopuolisen näkökulmasta omasta elämästään.
     Samalla tavalla tunnun usein ajattelevani oman elämäni suhteen. Olen täällä pitänyt ajattelua auttavaa päiväkirjaa ja huomaan kirjoittavani todella paljon Tuukasta, T.K.sta sekä muista ihmissuhteista, joissa toinen suhtautuu minuun jotenkin vahvasti. Lukiessani B:n elämänkertaa tunnen välillä lukevani omaani, sillä kummankin tekstit ovat täynnä romanttisia kumppaneita, ja elämä näyttää pyörivän näiden ympärillä.
     Olen saanut B:ltä todella paljon inspiraatiota ja rohkaisua elää siten kuin mielin parhaaksi. Samalla huomaan hänen tekstiään lukiessani omat virheeni ja yritän tietoisesti alkaa vähentää yhtä tekijää ja lisätä toisia. Yritän siis päästä irti jatkuvasta romanttisen kumppanin ajatuksien ajattelusta ja olla siinä mielessä itsenäisempi, etten anna toisen toimien vaikuttaa itseeni niin paljon, vaan keskityn akateemiseen ja yhteiskunnalliseen tekemiseen enemmän. Huomaan myös B:n olleen melko polygaminen, ja tavallaan ehkä itsenikin, mutta omassa tapauksessani tilanne ei ole niin vapaa, vaan joudun ilmeisesti tekemään valintoja, ja elämään pelkän Sartren kanssa. Siitä johtuen yritän myös lopettaa hänestä ainaisen puhumisen (sillä hän ei todellakaan puhu minusta yhtä paljon -ja taas tässä huomataan se, miten ajattelen omia tekemisiäni aina romanttisen kumppanin tekemisten kautta). Tai sitten elämä johdattaa toisin ja kuljen tosiaan Beauvoirin jalanjäljissä, katsotaan, menen nyt nukkumaan ja lukemaan La force de l'agea vähän lisää.