Iltaruskon maassa

Harmaahapsinen puhuja ei itse ymmärrä sanomaansa,
mutta kertoo kuitenkin,
että se ei ole tärkeää,
että sitä on monenlaista,
riippuen yhteiskunnasta, ajasta ja paikasta,
unohtaa sanoa, että myös ihmisestä.

Meille merkitsee jotakin vain se, minkä annamme merkitä,
ja itsekin annan sen olla,
silti se tuntuu
ja sattuu,
varsinkin satuttaa
ja pelottaa.

Lopulta puhuja päättää lopettaa ja siirtyy aiheesta seuraavaan.
Aiheen saa lopettaa letkauttamalla,
kuin se olisi turhanpäiväistä ja samantekevää:
"Se siitä rakkaudesta".