Ihan pieni ja turha yöpäivitys

Istun soluhuoneen lattialla kirjoittamassa, kuuntelen Kentin Rödiä ja juon valkoviiniä suoraan pullosta. Niin kuin kolme vuotta sitten Kontulassa, tosin ilman sitä viiniä, kun se on Suomessa niin kallista. Elämä on parasta juuri näin. Välillä oon myös kasvanut aikuisemmaksi, päässyt yli siitä pahimmasta masennuksesta ja ahdistuksesta, ja pystyn nyt todella nauttimaan näistä illoista. Huomenna menen yliopistonkirjastoon (paikallisittain vain UB) lainaamaan Hegelin luentoja filosofianhistoriasta ja illalla kuuntelemaan vierailevan Sami Pihlströmin (suomalaisia täällä!) vierailijaluentoa vanhaan vaaleanpunaiseen kivitaloon, jonka käytävien seinät on täynnä hyvää filosofiaa ja puiset portaat hiukan narisee, kun niillä kävelee filosofiankäytäviltä taiteentutkimuksen kerrosten ohi. Aloin juuri rakastaa maailmaa hieman enemmän.