Fenomenologiasta jälleen, tällä kertaa vanhuudentutkimuksen kontekstissa

Löysin Tübingenin kotikulmiltani (asuinalueen nimi on Franzözisches Viertel) Beauvoirin La force de l'âge'in ilmaisena lahjoituksena kadulla olevasta pahvilaatikosta, ja sattumalta osakalainen professori Shinji Hamauzu oli juuri hetkeä aikaisemmin esitellyt teosta ja sen aihetta, vanhuutta, Helsingin fenomenologiaseminaarissa (tekstissä Intersubjectivity of Ageing - Reading Beauvoir's The Coming of Age). Olen vähän aloittanut kirjaa, ja Hamauzun teksti auttaa mainiosti ymmärtämään sekä itse teosta että tapaa, jolla sitä kannattaa lukea. Tämän kaiken johdatuksen ansiosta sain taas kerran vähän enemmän kiinni siitä, mitä fenomenologia oikeastaan on.

     Selitin juuri tänään eräälle ranskalaiselle filosofivaihtarille, kuinka mielestäni fenomenologia on enemmänkin ihmiselämän kuvioiden löytämistä ja näyttämistä selvästi kuin niiden arvottamista tai metafyysistä tulkintaa. Lisäksi tutkittaessa ihmisen maailmaa tulee aina huomioida kehollisuus olennaisena tekijänä, sillä ihminen on maailmassa aina kehonsa kautta ja kehollaan, jolloin minän aika ja paikka sekä usein myös muut ruumiillisuuteen sekä henkilöyteen liittyvät tekijät määrittävät vahvasti sitä, mitä ja miten asioita koetaan ("kokea" laajassa mielessä).

    Beauvoir ja Hamauzu puhuvat ikääntymisestä ihmisen kokemuksena niin oman kehonsa ja olemisensa kuin yhteiskunnallisen suhtautumisen ja sitä kautta omakuvan muokkaantumisena. En toki ole lukenut Beauvoirin teosta vielä pitkälle, mutta uskoisin Hamauzun tekstin perusteella, ettei kumpikaan heistä arvota itse ikääntymisen tilannetta, vaan ainoastaan tutkii sen määrääviä tekijöitä. Teoreettisen fenomenologisen tutkimuksen pohjalta Hamauzu selventää ja pohtii myös konkreettisesti Japanin nykyistä tilannetta kansan ikääntyneisyyden suhteen, mitä hän taas arvottaa kovin (mutta se ei enää liity suoraan itse fenomenologiseen tutkimukseen).

   Kello on paljon ja pitäisi mennä kotiin nukkumaan, joten jätän tämän asian nyt lyhyeen: fenomenologian avulla päästään siis käsiksi ihmiselämän tilanteiden, kuten vanhenemisen ja sukupuolijaon, määrääviin tekijöihin ottamatta kantaa niiden arvoihin, seurauksiin, eettisyyteen tai objektiivisuuteen tai Humen giljotiiniin (vain siitä, että jokin on jotenkin, ei voida päätellä, että sen pitäisi olla jotenkin). Siksi sen avulla tutkimus jää tarpeeksi teoreettiseksi ja etäiseksi, eikä siis ota suoraan kantaa, ellei filosofi niin halua ja sovella tutkimustaan (kuten Hamauzu hiukan tekee). Tämä taas mahdollistaa mahdollisimman objektiivisen inhimillisen maailman tutkimisen ottamatta oikeastaan kantaa yksittäisten asioiden olemassa olon objektiivisuuteen.

Lopuksi vielä on aivan pakko lainata Hamauzun tekstistä pätkä (liittyen Suomen tämän hetkiseen poliittiseen tilanteeseen, ei enään niin olennaisesti ylempiin ajatuksiini):

 

"From a similar thinking I’m very interested in Nordic countries with welfare and caring system. It is also the reason why I am interested in Finland".