Ja taas kun pitäisi pystyä opiskelemaan tehokkaasti. Kämmeneen särkee, kun löin liian kovaa nyrkillä vasten seinää.
Pakko lukea, ja näen liian vähän rakkaitani. Tein virheen lähtiessäni tähän jo nyt, mutta minkäs teet, paluuta ei enää ole.
Sydämeen sattuu, kun en näe Tuukkaakaan juuri koskaan, saati sitten muita tärkeitä. Lukeminen on vaikeaa, koska kaikki painaa päälle ja produktiivisuus laskee huimaa vauhtia.
-Nyt takaisin, koska en oikeasti ehtisi kirjoittaa tätäkään. On didaktiikan, yhteiskuntafilosofian ja yhteiskuntatieteiden filosofian tentti ihan oven takana.
5. syyskuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti