Paniikin ja paineen muodostama ylijäämä

Sitä tuli tenttikirjan väliin, jonka nyt voin vihdoin palauttaa kirjastoon. Sitä ennen pistän ne ylös.

EKA

Olla sanoja
sanomatta ulos,
taitamatta puhua,
puhuessaan takoa,
mieletöntä virtaa
tekemättä jakoa.
Kun ymmärrys ei tavoita,
muita, edes itseä,
itkeä
ei auta.

Olla hiljaa,
puhumatta sanoja
lyömällä tekstiä,
pöydän alle vajota,
kajota valoon,
joka horisontissa siintää
aina vain kaukana,
ja ajatuskin karkaa.

Olla tyhjä
muuta tarkoita
vain
hiljaisia sanoja.

Ps. Ja huonoja runoja

TOKA

Kateus
kaihertaa mieltä,
nakertaa rotan lailla,
mieletönnä,
sitten jatkan elämää.

Järkeä
ei auta hakea,
kuin itsestä,
mutta kun itse on tyhjä.

Mustat sukat jalassa
jatkaa oloa,
olemassa,
ei ole elämää.

KOLMAS

Mitä traagisempaa on kuin maailma, jota ei koskaan pysty luomaan? Olen kuin umpinainen sammio, mikään ei pääse ulos, enpä siis minäkään.

NELJÄS

Ontologisesti on ontisesti kaukaisin, siksi ihmiset ei ymmärrä itseään.

VIIDES

"Ehkä se on sitä, etten osaa puhua korulausein?"
Kävelin katua, joku nainen käveli vastaan. Katsoin maisemaa ja maailma oli tyhjä.
Nainen käveli ohi. Punainen pitkä takki, kastanruskeat pitkät hiukset. Hyvin hoidetut. Kuin taulu, jota katselin elämäni museossa. Tuli ja meni, niin kuin jokainen toinenkin hetki.
Elämä tuntui liian pitkältä ollakseen näin turhaa. Olin oma yksikköni liittymättä yhteenkään toiseen. Kuin verkosta unohtunut solmu, kun kaikkia muita yhdisti toisiinsa köysi, josta olivat sidotut. En saanut kontaktia Toiseen, yhteenkään vastakkaiseen silmäpariin. KAsvoillani oli naamio, jonka alle ei päässyt, nähnyt Minua. Katu oli harmaa ja tavallinen.

(Taiteilija, josta kukaan ei tiennyt, ihminen, joka tekee paljon, muttei saa kontaktia toisiin (Minä), lopulta naamio laskeutuu ja pystyy kommunikoimaan (Maria), mutta sitten inspiraatio katoaa, koska ulosanti saa toisen tien purkautua. Kukaan ei edelleenkään tiedä, että tyyppi on (ollut) taiteilija).

Siinä kaikki, millä oli niistä väliä.