Hahaa, hahahaa.

Kuinka raikuu nauru läpi tyhjän huoneiston, joka täynnä on vain minua! Yksinäisyys tekee maailmasta epätodellisen, kuin kokonaan minun, kun edes itseä voi nähdä. Olen se näkijä, joka huomaamatta itseään katselee universumia ollen pelkän universumin itsensä silmä.

Hän on poissa, toisella puolella mannerta, ja sieltä lähettelee punaisia näytöllä isoja sydämiä. Sykkivät minulle. Niin paljon kauniimpaa on unelma ja odotus paluusta.

Heräsin äsken siihen, että introvertti/ ekstrovertti -jakoa käytetään ainoastan sosiaalisia tilanteita kuvattaessa. Siinä mielessä väitän itseäni introvertiksi. Suhteessa maailmaan olen kuitenkin ekstrovertti. Pelkkä jatkuva ottaminen, sisäistäminen, on empiirisen huomioni perusteella masentavaa, siis huonoa. Olen siis antaja, ulos päin suuntaaja, hyvinvoiva, kun saan heittää sisimmästäni ulos ulosantia.

Siksi teksti on tärkeää (ja tällä hetkellä teen sitä kuolemanfilosofiasta ja ach, Heidegger, wie ich deine Philosophie wieder liebe!). Se teksti karjuu päästä sormenpäitteni kautta uudelleenkerrotuksi, jaetuksi pour tout le monde. 

 Pedagogisissa opinnoissa puhutaan flowsta. En tiedä, mitä se on, mutta koko ajan vain tulee, tulee ja tulee sanoja kirjaimista lauseiksi ja tarinoiksi. Ehkä koko elämäni on pelkkää virtaa (mitä muutakaan se voisi olla?). 

Entä jos olenkin maanisdepressiivinen, ja Foucault on oikeassa puhuessaan deskriptiivisestä vallasta, jota terveydenhuolto käyttää näin ollen itseni läpi minuun? Tai sitten olen vain ihan tavallinen ihminen, meillä kaikillahan on joku vikana.

Ps. Olen iloinen, koska yksi tyyppi näyttää jopa haluavan puhua mulle!! Ja se tyyppi on mielettömän fiksu ja katson sitä ainoastaan ylöspäin ja kunnioitan suuresti sen jokaista sanaa, minkä se sanoo (ja huhhuh, jos se sen saisi tietää, kun sekin on ihan tavallinen fiksu tyyppi).

Pps. Miten kaikki paha on yhtäkkiä kadonnut, kun en kuuteen tuntiin ole puhunut kenellekään kasvokkain? Ovatko Helvetti sittenkin toiset ihmiset? Psst. Tässä sorrun nyt kuitenkin ad hominemiin, enkä halua uskoa niin, koska en tykkää Sartren naamasta, vaikka sillä onkin ihan hyviä pointteja, mut Heideggerilla ja de Beauvoirilla (<3!!!) on paremmat.

Ppps. Äh, en tiedä enää, mitä edes yritän, mutta luin aimo annoksen femististä filosofiaa, ja olen taas kerran rakastunut Beauvoiriin, Irigarayhin ja ennen kaikkea Butleriin (lentosuukkoja siihen suuntaan!).

Hahaa, paras on shakkilaudalla MUSTA KUNINGATAR!!! 

Mitäs Helvettiä?!