Ei-kenellekään kertoa,
kenellekään katsoa, hymyillä,
muuri muiden ja minun
välillä, vihaan sinua.
Korsetti puristaa
päällä paksu villapaita,
ettei nähtäisi
kuinka minun on kylmä.
Öinen rankkasade
piiskaa vasten kasvoja
sinun sivalluksesi,
kuin astua tielle.
Jos kukaan ei näe,
niin tapahtuuko mitään,
kuoleeko kukaan,
kun elämä vain sammuu.



Olla objekti on minulle jotenkin luontevaa, koska siihen olen tottunut, ja sitä Toinen haluaa. Siispä on vaikeaa muistaa olevansa ihminen. Olen kuin koira, joka haluaa miellyttää.