Naiiviudesta

Luin Camus'n Sisyfosmyyttiä, jossa C mainitsee Jaspersia lainaten, ettei ontologiaa enää tehdä, sillä naiivius (naïveté) on hävinnyt ajattelusta. Asioiden ei siis C:n mukaan enää ajatella olevan niin kuin ne meille aisteilla (tms. vastaavalla) suoraan näkyvät, vaan että tilanteiden takana ajatellaan usein olevan monenlaisia syiden ja seurausten ketjuja ja tasoja, joita tutkimatta ja tarkastelematta ei voida saavuttaa kysymyksiin eteenpäin auttavia vastauksia (tai että edes kysymykset eivät oikeasti ole aina niitä, miltä ne aluksi näyttävät). Lyhyesti (ja ehkä vähän yleistäen) voisi sanoa, että enää ei ajatella maailman ja ihmisen olevan niin yksinkertaisia, että ne saataisiin helposti hallintaan.
     Pohdiskelin, että ajatusta naiiviudesta voi hyvin soveltaa ihmisen ajatteluun ja sen kehitykseen (myös) muilla kuin filosofian alueilla. Naiiviuden tiedostaminen voisi auttaa oman ajattelun kehittämisessä ja sitä kautta muille oman elämän ja yhteiskunnan osa-alueilla, kuten julkisessa keskustelussa ja siten politiikassa.
     Ajattelisin naiiviuden näillä näkymin niin, että se on se yksinkertaisin tapa hahmottaa asioita, ja on se ajattelun muoto, joka on ominainen lapsille. Naiiviushan on helpointa, se vaatii vähiten ajatustyötä, ja on siten oikeastaan (vain) sen uskomista, mikä näyttää ilmeiseltä ja on aistittavissa. Ajattelun kehittyessä ihmisen naiivius tavallaan vähenee, kun ihminen oppii kyseenalaistamaan ilmiselviltä ja yksinkertaisilta näyttäviä asiantiloja ja alkaa etsiä syitä ja seurauksia monipuolisemmin ja epäillen myös omaa oikeassa oloaan. Siten ihmisen ajattelussa on eri naiiviuden tasoja, ja osiin konteksteihin sitä liittyy vähemmän ja osiin enemmän. En tiedä, voisiko siitä koskaan päästä täysin eroon. 
     Haluaisin sanoa, ettei naiivista ajattelusta täydelliseen eroon pääsemiseen välttämättä edes ole tarvetta, mutten ole siitä niin varma. Naiiviushan estää huomaamasta ja ymmärtämästä monia asioita, ja mitä enemmän sitä on, sitä syvemmässä pimennossa ihminen on. Siksi olisi mahtavaa, jos voisi kehittää ajattelunsa täysin ei-naiiviksi. Silloin tosin joutuisi pitämään jatkuvasti monia mahdollisuuksia avoimina, mikä saattaisi olla raskasta (ehkä).
     Tämän pidemmälle en ole ehtinyt ajatella asiaa, mutta kirjoitan sen nyt mieluummin tänne kuin kirjan marginaaleihin huonolla käsialalla bussimatkalla.


Ps. Täällä on viime aikoina ollut hieman hiljaista. Se johtuu varmaankin siitä, että olen ehtinyt lukea ja keskustella niin vähän monista eri syistä, eikä ajatusta oikein tahdo syntyä ilman (paitsi silloin, kun omassa elämässä tapahtuu jotakin mullistavaa).