Kävin tänään kivan keskustelun töiden lomassa ja teki mieli jakaa se (toivottavasti se on T:lle ok)

Tero:

hei!

ootko kuunnellu kiinalaista klassista... vai onks sille ihan omakin nimi en tiiä :)

Minna-Kerttu:

Hmm, en kai. Tai en tiedä, oon kuullut jotakin.

Tero:

Concerto for Piano & Orchestra "The Yellow River": 2. Ode to the Yellow River

soi nyt mulla :)

Minna-Kerttu:

Mutta kai sitä sanotaan kiinalaiseksi klassiseksi musiikiksi, vähän niin kuin intialaisesta musiikista voidaan puhua klassisena.

Tero:

Yin Chngzong ym. China Philharmonic Orchestra

Minna-Kerttu:

Uu, kuulostaa hyvältä!

Tero:

eikö :)

öhm... siis tarkoitin, että eikö kuulostakkin :)

-k

Minna-Kerttu:

Jup, tajusin kyllä. Ja joo, "kuulostakin" on todellakin yhdellä k:lla, vaikka se ei kuulostakaan siltä. Mutta klassisessa on usein se ongelma (näin töissä kuunnellessa), että se lähtee todella hiljaa ja kasvaa kappaleen edetessä, jolloin joutuu vaihtelemaan volyymiä kappaleen aikana.

Tai sitten voi vaan soitattaa omaa musiikkia koko toimistolle.

Tero:

Niin on :D... tulee välillä kiire hiljentää :)

Tero:

Joo mä arvasin muuten, että sä kyl ymmärrät mua... mutta tosi moni ei aina ymmärrä ja oon sen takia tullut vähän arkailevaks sen suhteen, että ymmärsiköhän muut nyt mitä mä tarkotin ja selventelen turhaan asioita :)... sori siitä :)

Minna-Kerttu:

Ei se mitään, noin päin on kuitenkin usein parempi.

Mun pitäisi itsekin pyrkiä olemaan selvempi siinä, mitä sanon.

Tero:

meidän välillä se on tosin niin helppoa kun arvataan jo ekasta sanasta, että mitä toinen meistä sanoo seuraavaks :)... ollaan niin syvällä toistemme ajatuksissa vissiin :)

Minna-Kerttu:

Oon miettinyt ihan samaa (kuten varmaan arvaatkin). Oon aina  välillä pohtinut ihmisten välisiä yhteyksiä kaikenlaisissa ihmissuhteissa, ja yrittänyt tavoittaa sitä, mikä se "jokin" on, joka yhdistää. Kun se ei selvästi ole mikään ulkoinen tekijä, vaan jotain perustavampaa.

Tero:

Joo arvasin ja toisaalta toivoin tietäväni, eli luulin tietäväni sen jo :). Sanos muuta, se on kans jotain mikä menee täl hetkel vielä yli ymmärryksen ja on ihana kuvitella tulevaisuudessa tilanteen kun alkaa ymmärtää sitä mistä se johtuu :)... nyt se on ehkä vähän ihanal taval pelottavan yliluonnolliselta tuntuva aihe :).

Minna-Kerttu:

Hmm. Yliluonnollinen on loppujen lopuksi kuitenkin vasta valistusaikainen keksintö, jolla haluttiin erottaa kirkon opit luonnontieteestä. Luonnontiede ei kuitenkaan pysty selittämään kaikkia asioita (positivismi yritti todistaa päinvastaista sotien jälkeen, mutta päätyi loogiseen erroriin), joten ns. "yliluonnollista" ei kannata kammoksua liikaa. Siihen meidän yhteiskunnassa yleensä luokiteltavat asiat voi oikeastaan olla ihan yhtä "luonnollisia" kuin esimerkiksi oletetut luonnonlait. Tää liittyy taas siihen naiiviin käsittelytapaan, joka on ihmiselle tyypillinen, mutta aika harhaanjohtava monessa tilanteessa.

Joten se, mikä meitäkin yhdistää, on todennäköisesti ihan luonnollista, mutta sellaista, jota länsimaisessa kulttuurissa ei olla tutkittu tarpeeksi.

Minna-Kerttu:

Ja sitä ei välttämättä voida nykytieteen keinoin oikein tutkiakaan. Siispä pohdin sitä filosofian avulla.

Ps. Sori pitkä vuodatus.

Tero:

mä rakastan sun ajattelutapaa :)

Minna-Kerttu:

:)