Olit kauniimpi kuin muistinkaan,
tulit öihini uudestaan ja uudestaan,
enkä enää erottanut sitä todesta,
sillä sitähän ne olivat,
enemmän kuin se,
mitä silmäni valossa näkivät.
Hiuksillani painavat sormenpääsi
tekevät elämästä totta ja
vain näin
olen enää olemassa.
Uni ja valve vaihtavat paikkaa,
kun sinä laulat sielulleni,
sillä uniksi se jää,
niin kuin kaikki muukin aina loppuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti