Tyhjä vapaus

Heräsin äsken ja on hirveän tokkurainen olo. Mietin edelleen sitä, kun vietimme viimeistä iltaa New Yorkissa siinä kirkkosalissa, jonka vieressä nukuimme yömme. Sain silloin erinäisten mutkien kautta huomata, että sisintäni kuvastaa tyhjyys, eli täydellinen vapaus.
Heideggerin ei-mitään ja tyhjyys, jonka päällä ihminen on, tarkoittaa varmaankin jotakin vastaavaa. Ihmisen oleminen ei filosofin mukaan perustu mihinkään, vaan ihmisen oleminen on itsenäistä ja lopullista, mihinkään tukeutumatonta maailmassa toimimista. Heidegger itse ei puhu samassa yhteydessä vapaudesta, mutta täälläolon olemistavasta seuraa mielestäni suoraan se eksistentialistinen näkemys ihmisestä minkä tahansa toteuttajana, josta mm. ne pari ranskalaista puhuvat.
Siispä luon itse oman elämäni ja olen täydellisen vapaa. Se ei enää ole samalla tavalla pelottavaa kuin ennen, ja ehkä siksi voin viimein ottaa sen vastaan. Voin itse luoda itseni kategorisoimatta tai liittämättä itseäni mihinkään jäykkään. Voin itse valita sen, mikä liikuttaa ja millä on väliä, mm. ne tunteet, joihin aion kiinnittää huomiota.