Uusi vuosi ja... Ei, vaan kehittyneitä ajatuksia toisaalla olon jälkeen

Ajatusten kehittymiseen ei ilmeisesti tarvitse erityisen pitkää aikaa, parikin viikkoa riittää. Olin Suomesta poissa miltei kolme viikkoa Virossa ja Latvian läpi Puolassa. Oli aikaa jutella niin äidin kanssa Tallinnassa kuin Tuukan kanssa kaksi viikkoa putkeen Varsovassa ja Krakovassa.

Loin tällä matkalla minäkeskeisyyden käsitteen, ja huomasin, että filosofia alkaa saada minussa lopultakin jalansijaa, kun erotan maailmasta jotakin, jota ei vielä ole ainakaan käsitteellisesti löydetty. Huomasin myös olleen itse huomaamattani monesti minäkeskeinen, erityisesti suhteessa älykkyyteen: olen pitkään kuvitellut, että omat tietoni ja taitoni ovat kaikkien tietämiä ja osaamia perustaitoja, ja se, mitä en tiedä tai osaa, on sitä, mitä älykkäät ihmiset tietävät ja taitavat.

Minäkeskeisyys on siis ihmisen tapa suhtautua muihin, lähinnä ihmisiin, omien kokemustensa ja mielipiteidensä pohjalta. Minäkeskeisyys, jolle voisi keksiä toki jonkin toisenkin nimen, ei ole itsekkyyttä tai egosentrisyyttä, vaan minäkeskeinen ihminen voi olla hyvinkin hyväntahtoinen ja pyrkiä ilahduttamaan muita. Minäkeskeisen hyväntahtoisen ihmisen ongelma vain on siinä, ettei hän todellisuudessa osaa tehdä toisille hyvää, ja jos hän onnistuukin siinä, se on sattumaa. Tämä sen takia, että minäkeskeinen ihminen ei ymmärrä sitä, että muiden kokemukset, mieltymykset ja mielipiteet voivat olla jotakin ihan muuta kuin hänen omansa, eikä hän siksi kykene ymmärtämään esimerkiksi sitä, ettei toinen pidä jostakin hänen tekemästään, vaikka häntä itseään ei haittaa tai hän jopa pitää siitä. Minäkeskeisyys liittyy ihmisellä lapsuuteen ja aikuistuessaan ihmisestä tulee yhä vähemmän minäkeskeinen ja hän pystyy suhtautumaan muihin oman maailmansa omaavina yksilöinä, joiden mielenmaisemasta hän ei voi olettaa tietävänsä mitään ennen kuin ottaa selvää (esim. ei-minäkeskeinen ihminen ymmärtää, ettei hänen kannata hyväntahtoisuuksissaan tarjota baarissa kierrosta olutta, koska kaikki eivät välttämättä pidä oluesta, samoin hän tajuaa, ettei hän voi tuomita toisen pelkoja tai mieltymyksiä ainakaan ilman, että ensin ottaa niistä perustavanlaatuisesti selvää, koska ei omaa samoja kokemuksia ja tunteita kuin toinen ihminen).

Tämän minäkeskeisyyden löytymisen takia huomasin, että olen sättinyt ja ruoskinut itseäni juuri minäkeskeisenä mm. kuvitellessani, että monet pitävät minua tyhmänä niistä syistä, mistä itse pitäisin itseäni tyhmänä, vaikka muiden kokemus asiasta voi hyvinkin olla jokin täysin toinen, enkä saa asiasta selkoa ainakaan ennen kuin otan selvää (mikä ei toki tarkoita sitä, että menisin kyselemään ihmisiltä, pitävätkö he minua tyhmänä). Lisäksi päätin lopullisesti hylätä yrityksen ymmärtää Tuukkaa ja monia muita, jotka pitävät minua kauniina, koska se, mitä minä näen peilistä, ei vastaa sitä, mitä he näkevät, kun katsovat minuun. Ei minun sitä paitsi tarvitse pitää itseäni itseni takia kauniina, koska se ei yleensä hirveästi kiinnosta.

Ymmärsin yhtäkkiä myös monia läheisiäni, joiden käytöstä ja ymmärtämättömyyttä olen pitkään ihmetellyt. Tajusin esimerkiksi, että isoäitini, jonka toimista olen pitkään ollut tuohtunut, ei vain ole koskaan päässyt kunnolla irti omista kokemuksistaan ja mieltymyksistään, eikä siksi ole tajunnut monia muihin ihmisiin liittyviä asioita. Hän ei siis ole täysin aikuistunut, minkä olen toki huomannut aikaisemminkin, mutten ole osannut yhdistää asioita toisiinsa. Lisäksi ymmärsin myös joitakin tapauksia menneisyydestä, kun huomasin, etteivät he välttämättä yhtään ymmärtäneet, mitä tekivät, koska eivät vain voineet ymmärtää, etten kokenut samoin kuin he niissä tilanteissa.

Summa summarumina teki hyvää olla hetki poissa ja puhua pari viikkoa putkeen vain Tuukan kanssa. Huomasin myös, ettei niihin ihmisiin, joita todella rakastaa, koskaan kyllästy.

Ps. En kirjoittele tänne tällä hetkellä hirveästi, koska kirjoitan lastenkirjaa, jonka nimeksi tulee ainakin näin alustavasti Toisin silmin. Yritän saada sen pian valmiiksi, jotta kuvitus voi alkaa ja sen voisi jossain vaiheessa saada kustannettuakin.