Seksuaalisuudesta, sukupuolisuudesta ja samuudesta -eli gradupohdintaa

Taidan jättää Heideggerin Foucault´n ja Beauvoirin takia, kun me ei Martinin kanssa kovasta yrityksestä huolimatta oikein koskaan löydetty yhteistä säveltä. Sen oppi-isäkin vaikuttaa paljon mielenkiintoisemmalta nykyään, ja tuntuu, että vaihdankin vanhempaan ja haen suhteeseeni F:n ja B:n kanssa apua Husserlilta. Kiitän Martinia kuitenkin kaikista näistä vuosista, oli varmaan pisin lähisuhde yhdenkään filosofin kanssa tähän mennessä.

Asiaan:

Husserl puhuu paljon intersubjektiivisuudesta ja empatista. Intersubjektiivisuus on siis sitä, että ihminen kokee maailman objektiivisesti jaettuna maailmana, eli ihminen kokee maailman olettaen sen olevan sama kaikille. Empatia taas on sitä, että ihminen ajattelee toisen olevan kaltaisensa oman kehonsa ja toisen kehon havaitun samankaltaisuuden perusteella. Tästä seuraa, että ihminen "pariutuu" toisen kanssa eli olettaa toisella olevan myös samanlainen kokemusmaailma ym kuin itsellä. Ihminen ei siis ikään kuin eläydy toisen maailmaan, vaan eläyttää toisen omaan maailmaansa (appresentaatio).
Ihmisen oma kokemusjärjestelmä ei kuitenkaan ole välttämättä (tai todennäköisesti) sama kuin toisella, joten empaattisena toisia itseensä samankaltaistavana ihminen projisoi itsensä perusteella muihin asioita, joita muissa ei välttämättä ole. Toki ihmisten pitää jollain tavalla pystyä vertaamaan omaa kokemushistoriaansa muiden kokemuksiin, mutta jokapäiväisen toisen ymmärryksen pohjalla on usein ennakko-oletus samankaltaisuudesta, jolloin se, mitä voitaisiin esimerkiksi kielen avulla tavoittaa toisesta, jää omien projisointiensa peittoon. Pointti on siis siinä, että ihmiset usein suhtautuvat toisiin ja olettavat näistä jotakin oman itsensä perusteella, eivätkä toiselta saamiensa viestien perusteella.
Tämän kautta päästään sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden teemaan. Samankaltaisuuden oletus eli empatia synnyttää sukupuolisuuden ja oletuksen tietynlaisesta seksuaalisuudesta, sillä empaattinen ihminen projisoi toiselle omia ominaisuuksiaan oletustensa perusteella, ja kun intersubjektiivisessa objektiivisessa maailmassa kuvitellaan oman projisoinnin vastaavan toisen ihmisen todellisuutta, oletetaan, että omat ennakko-oletukset vastaavat todellisuutta.
Homma toimii siis selkokielellä näin: Mulla on oma ruumis ja muillakin on -> noissa muissa tyypeissä on jotakin samaa kuin mussa, ja osalla porukasta on samoja ulkoisia ominaisuuksia kuin mulla. Erottelen ihmiset siis näin: Mulla on tissit ja tolla toisellakin on -> me ollaan jotenkin enemmän samanlaisia verrattuna niihin, joilla ei ole -> me ollaan yhtä ja toiset on "toisia", jotka on jotenkin erilaisempia kuin "me".
Pariutumista voitaisiin siis mielestäni kutsua durkheimlaisittain "mekaaniseksi solidaarisuudeksi". Tässä tapahtuu nimittäin mekaaninen omiin oletuksiin ja projisointeihin liittyvä jako "meihin" ja "toisiin" ja vaikka vielä johonkin ryhmään, esim "outoihin" sen perusteella, miten olettaa toisten kokevan elämäänsä oman elämänsä pohjalta.
Ihmisten kategorisointi tapahtuu siis mahdollisesti väärien ennakko-oletusten perusteella, ja ihmisiä liitetään tiettyihin ryhmiin ja heille oletetaan tiettyjä kokemuksia ja käyttäytymismalleja vain yhden ihmisen, itsen, perusteella, kun verrataan muita itseen (samankaltaisuuden kokemus ei siis välttämättä ole intuitiivisesti annettua, vaan tapahtuu (usein ulkoisia) samankaltaisuuksia huomaamalla).
Beauvoirin puhuessa naisiin kohdistuvasta epäoikeudenmukaisuudesta ja ylipäänsä "naisista" yhtenä alistettuna ryhmänä hän sekä tuo esille oman projisointinsa muihin "naisiksi" määrittelemiinsä ja olettaa heille pitkälti samanlaiset kokemukset kuin mitä hänellä itsellään on ollut ja samalla ilmaisee sen, että puolet ihmisistä on kategorisoitu tiettyyn (yksilöittäin vaihtelevaan) alistettuun muottiin "toisina", erilaisina itsestä (miehestä) ja tietyn tähän ryhmään kuuluvan henkilön sekä omien tunteidensa ja kokemustensa perusteella muodostettuun ennakko-oletukseen (joka ei kategorian suuruuden vuoksi voi mitenkään vastata totuutta).
Naiseksi siis tullaan, eikä synnytä, kuten B sanoo. Kasvaessaan ihminen alkaa verrata itseään muihin, ja muiden verratessaan häntä itseensä hän saa kuulla kuuluvansa tiettyyn ryhmään. Sitten hän kokee samankaltaisuutta tämän ryhmän kanssa ja sitä kautta ajattelee, että on oikein, että hän toimii tämän ryhmän kanssa samalla tavalla.
Foucault taas puhuu uudella ja varsinkin modernilla ajalla kaikille seksuaalisuuden olettamisesta ja ihmisten jakamisesta sen perusteella, mihin tiukasti rajattuun kategoriaan he sopivat. Samalla sukupuolen perusteella tehdään jakoa ja oletetaan helposti ihmiselle seksuaalinen suuntautuminen sen perusteella, mitä sukupuolta hänen ajatellaan olevan sekä sen, missä määrin henkilö muistuttaa itseä. Esimerkiksi lukiossa olin aivan varma, että kaikki naiset ovat biseksuaaleja, sillä ajattelin ihmisten oman kokemusmaailmani perusteella jakautuvat tiukasti naisiin ja niihin toisiin eli miehiin. Koska kiinnostuin itse ajoittain myös naisista, ja pari kaverianikin kertoi ihastuneensa johonkin naiseen, oletin kaikkien naisten jakavan saman kokemuksen (ja samalla projisoin kaikille naisille tietyn seksuaalisen suuntautumisen sekä yleensä seksuaalisuuden).
Kukaan ei siis välttämättä synny tiettyyn sukupuoleen (ainakaan genderiin) tai seksuaalisuuteen, vaan kaikille projisoidaan jonkin heidän ulkoisen ominaisuutensa (eli muiden kokemusten) perusteella jokin kategoria, jossa he kuuluvat joko "meihin" tai johonkin muuhun, kuten "toisiin".

- Tämä ei ole vielä valmis ajatus, ja pahoittelen ajoittaisesta epäselvyydestä. Tulen miettimään ja muokkaamaan ajatuksiani vielä roimasti. Mahdolliset virheet annettakoon minulle anteeksi, koska mietin nämä ajatukset muistiinpanoihin vasta aamupäivällä. Saa siis vapaasti (asiallisesti) kommentoida.