kaikkea ei tarvitsisi julkaista, mutta on muutenkin liikaa julkaisematonta bloggerin tekstilistalla

Tomuisen ikkunalasin läpi keskitalven lokainen viileys,
kosteus, joka
tunkeutuu iholle,
kehon ja paidan väliin, saaden hengityksen väreilemään.

Paljaat oksat
harottavat kohti,
kuin rukoilevat sormet,
jotka tarvitsevat
juuri minua
siihen,
mistä ovat aina unelmoineet.

Tavaraa, hyödykettä,
niille, jotka eivät muuten osaa rakastaa.

Älä pelkää olevasi
kakkosvaihtoehto,
sillä yksikään ehto
ei ole hyvä olla.