Sielun flunssa

Sitä on liikkeellä, se tarttuu helposti sisätiloissa ja kylmässä ja väsymyksessä. Kunhan joku vain pärskähtää, on toisellakin se, flunssa nimittäin.

En tosin tiedä, miten se sielun flunssa tarttuu, vai onko se itsestään syntyvä tauti niin kuin syöpä. Ainakin tuntuu yhtä pöhnäiseltä kuin nuhassa ja kuumeessa, mutta ulkoisia merkkejä ei näy.

Kai masennus on sitä, että kaikki hyvä tekee pahaa, ja että kaikki sen hyvän ulkopuolella on paino, joka vetää maahan ja jättää siihen. Kai se on sitä, ettei sitä haluaisi huomata itsekään, eikä sitä näe varsinkaan kukaan muu.

Tuntuu, että kaikki ovat minulle vihaisia, ja ettei kukaan aio tulla tiellä vastaan, kun yritän kohti. En ole tehnyt mitään, tiedän sen, olen vain kysynyt ja ollut kerrankin ihminen sen sijaan, että olisin myötäilevä tekohymy. 

Opinnot alkavat pian taas täydellä voimalla ja väkivalloin. Olen edelleen kipeä, enkä tiedä, miten selviän keväästä edes kutakuinkin järjissäni. Olemassaolo on nahkeaa, välillä toivoisin sen loppuvan, mutta kivutta, niin eläminen ei tuntuisi enää pelkältä olemiselta.