30. marraskuuta 2013

Luin muuten äsken netin yhdeltä sivulta, että banaani auttaa masennukseen. Poistin myös edellisen tekstin, koska luin sen ja se oli ihan totaalisen surkea. En vajoa niin alas sentään, pikemminkin,kaikki todella alkaa olla paremmin ja mun sekopäisyys taitaa hiljalleen hälvetä pois. KUN VAIN VOISIN PUHUA!!! En halua jatkuvasti vaivata Tuukkaakaan.

Kirjoittaa iltapäivän pimeässä.
Keittiössä palaa valo,
keittiöpöydän päällä maailma,
ympärillä risaiset tuolit,
roskalavoilta löydetyt.

Olla onnellinen,
kun ei omista
rahaa, ruokaa, ruokapöytää,
sosiaalista elämää,
painukoot helvettiin
siistit, coolit, itsetietoiset idiootit.

Pimeässä ei huomaa pölyä lattialla,
tyhjyys täyttää
menneen surun.

Päivä vaipuu
lumisateeseen,
valonsäteeseen katuvalosta,
eteiseen
lattialle,
kuivuneelle hiekalle,
kääriytyä omaan takkiin maassa,
on lämmin, ei jaksa nousta,
kun ei ole mitään nostettavaa.

2 kommenttia:

  1. Niistä kaikista mitä oon nähnyt tää on paras runo:
    Murroskausi. Mitä enempää voi sanoa?

    VastaaPoista