Miksei tänään sada?

Aah, olen iloinen, siksi en kirjoita. Ja luen, siksikään en kirjoita. Oi rakas Raatikaiseni, kirjasesi jopa tarjoaakin jotakin kiinnostavaa ihmisyyden ja tieteen välillä. 
Ihminen, ihana idioottiolento. Pahoitteluni, ja tiedän, että onhan tämä jo moneen otteeseen kuultu, mutten tajua, miksi ihmeessä on pitänyt kehittyä olento, joka on kaikin puolin vammainen (ja että miten tällainen kehitys on edes ollut mahdollista). 
Niin.
Ulkona on satanut viime aikoina paljon. Se on mukavaa, kaunista ja no, rauhallista. Haluaisin juosta kaatosateeseen tanssimaan, mutta kehoni haluaa pysyä sisällä, ja sitäpaitsi pelkään olevani naurettava. Ei mitään, mutta unelma elää.
Kurkkua kuristaa. Haluaisin juuri nyt rankkasateen olohuoneeseen, makaisin sen alla ja muistelisin Pantheonia, kaikkia kreikkalaisten jumalia, jotka valaisivat valonsa päälleni pisaroiden kautta. Se Taivaan avaus siellä keskellä Italiaa, jossa jokainen juoksee rahan perässä ja huijaa jokaista vastaantulijaa, siellä on pyhä paikka, jossa koin ensi kertaa pehmeän sateen.
Kurkkua kuivaa. Antakaa minulle juotavaa, ravitkaa minut!
Ei, älkää! Älkää tulko lähelleni taaskaan! Ei minun kuulu sataa, se on taivaan tehtävä.
Haluaisin puhua, mutta olen naurettava, en voi puhua, sillä olen jo puhunut kaiken, mitä voi sanoa ääneen. Yritän aina korostaa sitä, että on asioita, jotka ovat niin pahoja, ettei niistä tiedä kukaan muu kuin minä ja tekijä, jotta joku ymmärtäisi asioiden vakavuuden, mutta eivät tämän kaltaiset asiat ikinä mene perille kauniille ihmisille. En voi pyytääkään, ei se ymmärrys siitä kasva. Eikä siitä, etten sano mitään. En kuitenkaan aio sanoa. Mikä hauska pikku dilemma.
Ei, nyt ei enää pysty. Tarvitsen vettä ja, alkaa pelottaa. En pystynyt nukkumaan viime yönä, en pystynyt olemaan yksin. En tosiaan saisi saada yhtäkään ylimääräistä aistiärsykettä, joka ei ole varmasti poissa pimeän tullen. Pelkään, että joku on täällä.
Jos onkin, tarvitsen sitä vettä! Miksen voi mennä keittiöön hakemaan lasillista? Kuinka laiska voi ihminen olla?!

Ps. Tervetuloa parahin Katariina!