Ah ja kuin intellekti olenkaan omassa yksinäisyydessäni valkoisessa huoneessa metsän kasvaessa olohuoneen ikkunasta sisälle. Ja sitten olen iloinen ja sitten, vähitellen, tajuan, ettei mikään onnistu kuitenkaan. Sisälle sattuu, koska muistan, kuinka raskasta oli nähdä unta asiasta, josta en ikinä pääsisi yli. Olen muutenkin viime aikoina nähnyt kamalia unia (Tuukasta, mikä tekee niistä vielä hirveämpiä, koska TUUKKA ON IHANA!). Asiaan (jota ei muuten ole, varoituksen sanani teille rakkaani):

Piti opiskella. Taas. Mutta mitä tekee Minna-Kerttu? Como terroritaa, HARLEM SHAKE!!! Sheikkaa joka paikkaa, pumpupumpupmpumppumpumpumumpumpmupmum ja pyöri ympyrää keskellä isoa lattiaa. Mutta kuinka ollakaan, mikä sohvaperuna! Makaan kone sylissäni ja katselen muiden sheikkaamista netistä. Youtubenörttielämätöntyhjiö = minä. Sitten kuuntelen melankolista lattiallamakaamismusiikkia ja mätän lisää riisiä omnom koska en halua syödä asioita, jotka maksaa paljon ja ajattelin säästää ruokakustannuksissa ja ajattelin myös laihtua, mutta noh... Yksin kotona koneen ja ruoan kanssa ei auta yhtään mihinkään, ruokaa kuluu ja rahaa menee. Sitten katselen itseäni peilistä kaiken syömisen jälkeen ja ajattelen, että olen hirveä läski. Hyvä hyvä, ensin syödään jääkaappi tyhjäksi ja sitten ihmetellään, kun on niin läski olo. Nojoo. Sitten mennään juomaan teetä ja ollaan niin kivoja kalorittomia. Ihan niin kuin salaatti bicmacin välissä tekisi siitä terveellisempää.
Ja pahoitteluni teille, jotka satuitte ehkä lukemaan tämän. Aivo-oksennusta. Olen oikeasti todella syvästi pahoillani, tarjoan vaikka teetä ja muffinsseja niille, jotka vaativat korvausta aikansa tuhlaamisesta. Vaikka kuka toisaalta käski sinua kasvotonta Toista notkumaan koneella lukemassa turhanpäiväisyyksiä. Kuinka onkaan mahdollista tehdä jotakin niin typerää kuin kuluttaa potentiaaliaan tällaisiin. Nytkin olen kuluttanut tunnin kaikkeen turhaan, kun piti opiskella ja tulla fiksuksi ja filmaattiseksi ja saada vitonen tentistä ja tulla opettajaksi ja tutkijaksi ja kirjailijaksi ja muusikoksi ja vaikka miksi taiteilijaksi. Ei tule mitään, musta tulee shvaperunatyökkäripummi, josta tulee läski, koska leipäjonosta saa hyvää pullaleipää ilmaiseksi.
Kun tauosta tulee loputon, ollaan jo kuoleman puolella.
En ikinä pääse kuolleiden filosofien sarjakuvaan.
Eikä rentussa, joka on nainen, ole edes mitään kiinnostavaa. Alan tyhmäksi, niin ainakin yhteiskunta hyväksyy mut, koska olenhan blondi nainen, miksen siis ole tyhmä? Vaikka mietinhän toki tyhmiä asioita jatkuvasti ja mietin, että mikäköhän on se ero, että miettiikö tyhmiä asioita vai onko kokonaan tyhmä? Jaa, ehkä se jos ei tajua. Kuin noloa vastata omiin kysymyksiinsä kuin ala-asteelainen, ja vieläpä ah niin tyhmästi ja mukatietävästi, hieman nöyristellenkin. Halveksien itseään, se on se juttu. Kaiketi.