Ja sieltä he taas tulevat, kauneimpani.

Väsyttää. Onneksi orientointiviikko ja superdupersvenskspråkighet on ohi. Niin vaikeaa, vaikkakin palkitsevaa. För att jag på riktigt kan nu svenska. Men ändå, orkar inte prata det hela tiden.
Nojo.
Nukuin Uudella viime yön, ensi kertaa näin, mitähän seuraavaksi. Thomas Wallgren joka tapauksessa on tulossa puhumaan Dilemman fuksiaisiin.
Join paljon karpalolonkeroa. Naurakaa, se on hyvää. Samoin se limemansikkasiideri. Se Rekordeligin, se on hyvää. Tosin sinä Toinen et naura kuin minun unissani.
Ah ja Crowmoor. Sekin oli hyvää.
Onneksi tänään sentään oli viiniäiset, vähän sivistyneempää sentään. Yliopistossa on niin rankkaa. Mut jo, kaikki filosofin personal oli oikein kivaa seuraa ja vitsi ne yrittää saada mut tekemään kaikkea, mitä en jaksa. Mut en kyl tee mitään, sori vaan.
Katselin tänään universumia. Se oli pieni vaaleanpunainen kumipallo, jonka sisällä 6000 galaksia lenteli kukin omaan tahtiinsa muodostaen pieniä galaksipilviä. Kaunista.
Sitten koen taas olevani huono jostain syystä. Vaikka olenkin ihan hyvä, IHAN HYVÄ, HYVÄ!!!