Runoilin vähän

(tää on pala aikaisempaa tekstiä)

Sinne,
minne sanat eivät riitä.
Sinne
mennä tänä yönä.
Laulaa auki tyhjää
tekstiä,
mitään väliä,
miltä se naapureista kuulostaa.
En saa tarpeeksi,
valmiiksi,
riittää
ja tulee lisää.
Vihreää teetä,
kunnes sekään ei riitä,
ja nukahdan sohvalle,
ketään muuta ei ole.

Mustaa teetä
elämänsuola.
Hajonnut kello tikittää
kiitää
ja heittää maahan.
Ylläni vain hiljainen  rakkaus
sotkuinen heinäpaalu.
Lennän poissa täältä,
jäältä
tuntuu kesä,
joka eilen satoi ylleni,
kasteli kuin aamunurmen
ja antoi minulle kasteen.
Nuku toisaalla,
mielesi kanssani.
Olet niin kaunis,
hiljainen rakkaus.


Jup, täs nää. Mulla on tyhmä olo, koska kaadoin kuskusia yhden naisen päälle eilen. Ei siitä enempää, tein Eilit vaan, ja tavallaan, kun sitä ajattelee, niin ei paha, koska tehdä Eilit on ihan hyvä. Sit löin myös Johania, koska se on ollut mulle niin ilkeä ja suutuin sille. Sitten kiipeilin kännisenä katolla ja tajusin vasta nyt, että olisin voinut pudota sieltä. Se olisi ollut kuin lento, mutta olisin kuollut. Joo. Sitten juttelin Julianin kanssa ruotsiksi, en muista ollenkaan, mitä sanoin. Ja sitten join salmaria ja halasin (nimetöntä tyyppiä, joka ei pitänyt siitä, että vahingossa mainitsin sen tässä) ja M-T:a. Ja ALEKSIA myös ennen näitä parteja. Olen ylpeä tästä aikuistumisesta, kun voidaan jättää taakse joku vanha vammailu, johon ei edes ollut mitään kunnon syytä. Mut oon iloinen, nään Eiliä tänään ja Paula on elossa kaiken jälkeen, kiitos Jumalalle siitä. Vitsi mullon elämä... Vähän idiootilta tuntuu vaan näin jälkeenpäin. Äääh. Pitäisi halata Johania ja pyytää anteeksi kaikkea.