Kun päiväkirjaa ei ole käsillä ja mielen valtaa tympeys

Yritän kirjoittaa, yritän ja yritän, mutta ei vaan tule mitään. Nietzsche, argh, saat mieleni tympeäksi ja minusta orjan.
Ehkä vähän häiritsee sellainen puolipainajainen, johon heräsin tänä aamuna. En osaa jotenkin olla sen unen kanssa, vaikka se olikin vain uni, eikä mitään todella tapahunut. Kuitenkin.
Unessa menin Hlle kai juttelemaan siitä sen sängynpuolikkaasta, jonka se haluaa takaisin. Jotenkin sitten unohdin, kenen luona olin ja luulin olevani kotona Tuukan luona, ja, kun H halasi, pussasin sitä vahingossa. Pelästyin hirveästi ja jouduin paniikkiin, ja H kantoi mut kylpyhuoneeseen. En voinut tehdä mitään, halusin pois, mutten jostain syystä päässyt lähtemään. Sen painostus oli niin voimakasta, että vaikka suutuin sille, en päässyt pois. Sillä oli sen kylpyhuoneessa jostain syystä kaksi kylpyammetta, ja sanoin, että meen yksin kylpyyn, en halua mennä sen kanssa, mutta sitten se tuli ja otti mut sen kylpyyn sittenkin. Sitten olin siinä, enkä osannut tehdä mitään, ja mietin koko ajan, että miten pääsen tästä pois ja mitäköhän Tuukka sanoo. Kun eihän se ole raiskaus jos toinen ei selvästi ilmoita, ettei ollenkaan halua. Kun en vaan pystynyt sanomaan mitään, ja pelkäsin itseänikin, koska pelkäsin, että haluan sitä, vaikka se tuntuikin todella inhottavalta ja pelottavalta, ja nuvgrgewnr itseasiassa nyt pitäisi unohtaa se uni, se oli aika hirveä. Brr.. Sitten heräsin ja onneksi kaikki oli hyvin, mutta ehkä tämä uni nyt kertoo jotain. En tiedä. Ehkä se kertoo, että mua on edelleen helppo manipuloida, tai että pelkään sen yhden ihmisen puheita, koska pelkään, että sillä olisi edelleen yliote musta.
Möh. Ei pitäisi ajatella noita juttuja ennen kuin nukahtaa, kun muuten ne tulee uniin. Vitsin vanhat poikaystävät.
Noniin, nyt voin taas olla normaali. Jeejee, aurinko paistaa.