En minä tiedä, en minä uskalla tietää

Sinä tulit minun uniini. Minusta voisit lopettaa minun uniini tulemisen, se häiritsee. En voi keskittyä mihinkään, enkä halua, tai pikemminkin kehtaa ajatella sinua, joten pääni on aivan tyhjä. Älä juokse minun aivoihini jatkuvasti, haluan ajatella muutakin. Sinä häiritset minun rakkauttani, minun on saatava rakastaa rauhassa. Sinua ei voi sulkea pois, sinä laitat jalan oven väliin, mikä tosin voi olla hyväkin asia. Saat minut rakastamaan enemmän.

En halua nähdä sinusta unia enää. Sinussa on jotakin pelottavaa, ehkä se on oma hämmennykseni. Jos olisin kissa, olisin sinun kissasi. Voisit silitellä minua päivät ja yöt ja minä kehräisin. Ikävöisin Henrikiä.

Ajattelen sinua valkoisessa peruukissasi ja siinä salaperaisessä maskissasi. Olisin halunnut, että olisit tullut viereeni nukkumaan ja silittämään minua, että olisin voinut kehrätä. Kuitenkin minä pelkäsin, hieman sinua ja itseänikin. En minä saisi ajatella näin. Minä rakastan Henrikiä koko sydämestäni, ja siksi sattuu ajatella sinua, mutta sinä et vain lähde. Muistan ikuisesti sen hetken, kun kerroit minulle minun olevan kaunis. Sinäkin olet kaunis, mutta en minä voi sitä sanoa, se on liian pelottavaa.

En minä tiedä, mitä minun tulisi ajatella, en minä tiedä, mitä minä sinusta ajattelen. Haluaisin vain tulla huoneesi lattialle istumaan yön hämärässä puhumaan kanssasi. Olen niin vihainen, mietin, miksi minä olin niin tokkurainen ja tyhmänväsynyt, etten osannut kakaista niitä sanoja, jotka olisin halunnut sanoa. En minä tosin edelleenkään ole varma, olisinko ollut sanottuani yhtään tyytyväisempi. En minä uskalla tietää.

Viime yönä kerroin Henrikille, kuka minun päässäni liikkuu. Sain luvan tulla luoksesi ja olla kanssasi, se olisi kuulemma jopa suotavaa. Kaipa se olisi. Minua pelottaa, en minä uskalla, vaikka minä haluaisin, niin haluaisin. Sitä paitsi, on kai jo liian myöhäistä.

Enkä minä haluaisi pelätä sinua, mutta pelkään kuitenkin. Tajusin juuri, että se johtuu pahoista miehistä, ei sinusta niinkään.