viinaa, viinaa, yksinäinen eliksiiri.

Rappio. Olen rappiolla. Eli olen koulussa.
Olen silmäpussinen, sokuinen peikkonainen, mutten söpö sellainen. Olen sotkuinen ja niin väsynyt, etten voi enää ajatella, en jaksa liikkua, koko kehoni on turta, ja joka paikkaan särkee. Haluaisin vain nukahtaa, mutta uni ei tule, sillä paineet ja lukemattomat oppikirjat ja ilkeän opettajan katse ovat mielessäni heti suljettua silmäni. En jaksa enää. Eikä tässä ole mennyt kuin kuukausi, ja tähän pisteeseen on jo päästy. Minusta tulee juoppo jo ennen kuin täytän kahtakymmentä, ja tämä vain koulun, meidän rakkaan opinahjomme, sivistävän lukion ansiosta.
Vihaan koulua. Vihaan niitä aamuherätyksiä, kun tiedän, että sinne on pakko mennä, tai putoan kurssilta, joka on täysin turha. Vihaan sitä, että joudun nousemaan rakkaani ihanasta ja lämpimästä syleilystä ja rämpimään harmaaseen, muka iloisen näköiseen ja kivaan kouluun. Kouluun! Miksi meidät yritetään tappaa ennen kuin olemme edes päässeet yliopistoon? Ehkä korkeakouluihin on tunkua, ja osa halutaan karsia pois.