Vihaan sitä, kun keskustellaan parisuhteen tilasta. Seurustellessa voitaisiin mielestäni vain seurustella, ei pohtia, edetäänkö nyt liian nopeasti vai miten. Eikö voisi vain olla ja rakastaa ja tehdä, miten molemmat haluavat? Miksi pitää edes puhua siitä, mitä kumpikin haluaa suhteelta tai ollaanko nyt tässä ja tässä vaiheessa. Rakastetaan vain.
Tästä tulee vain surulliseksi.
En aio enää tunkeilla tai kysellä perääsi. Annan sinun olla. En aio ikävöidä perääsi, saat puolestani mennä, miten huvittaa. Voit vaikka mennä heilastelemaan toisten kanssa, jos haluat. En loukkaannu, en suutu. En tosin olekaan koskaan suuttunut. En tule enää kiehnäämään viereesi, en halua olla ahdistava. Ehkä näin olet tyytyväisempi, eikä meidän tarvitse enää puhua tästä. Yritän olla kauniimpi ja mukavampi, ja antaa sinun tuntea itsesi fiksuksi ja filmaattiseksi vierelläni. Voin olla vain ilmainen ilotyttösi, jos niin olet onnellinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti