Itkin taas viime yönä. Itkin, sillä en saanut taaskaan unta. Itkin, sillä valvoit minun takiani, ja se tuntui niin väärältä.
Mikä minulla on? Aina, kun suljen silmäni nukahtaakseni, alkaa päässäni soida melodioita, jotka pitävät hereillä, kehoni alkaa kutista, enkä voi olla paikoillani. Sinä suutut, sillä et voi nukkua, ja, kun suutut, et sinäkään voi enää nukahtaa.
Viime yönä nousin sängystä ja lähdin pois. Silloin sinä nukahdit. Minä olin hereillä kivuliain silmin ja kehoni oli väsynyt. Se olisi halunnut nukahtaa, mutta aivoni jostain syystä vain jatkoivat soittamistaan, eikä unesta olisi kuitenkaan tullut mitään, siispä rääkkäsin kehoani.
Olen kuulemma kuuhullu. Viime yönä kuu paistoi täytenä suoraan sisään, ja valaisi huoneen kelmeällä valollaan. Silloin kaikkialla oli kylmänvalkoista. Olin yksin, vaikka olit vierelläni, sillä olit poissa, unimaailmassasi. Minä olin makuuhuoneessamme ja tunsin, kuinka liikut muualla joidenkin muiden ihmisten kanssa.
Yhtäkkiä havahduit, ojensit kätesi ja kiersit ne ympärilleni. Halasit minua kovaa ja painoit pääsi päätäni vasten. Silloin en enää tuntenut olevani yksin. Silloin en enää itkenyt. Olin kanssasi, lämmitit minua, ja silloin minä nukahdin.
11. syyskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti