Mitä väliä? Vihdoin, vihdoin!

Merkityksetön elämä, mitä väliä?

Elän tarkoituksetonta elämää, merkityksetöntä itseni olemassa oloa. Niin kuin jokainen muukin.
Olin jo tappamassa itseni, lopettamassa kaiken turhuuden, kivun ja kuluttavan olemiseni. (Se oli muuten todella mielenkiintoista. En voinut liikkua, puhua, lamaannuin täysin, kaikki oli turhaa, en voinut tehdä mitään. Ajatus pyöri ja lopulta kyyneleet valuivat tasaiseen tahtiin alas poskia pitkin, tuijotin kehoani kuin sen ulkopuolella. Tuukan ääni kuului jostakin kaukaa, hän kantoi kehoni sänkyyn, jossa makasin sanomatta mitään, lopulta heräten ja kiertäen käteni hänen ympärilleen). Elämälläni on kuitenkin subjektiivista merkitystä mm. Tlle ja perheelle, joilla on merkitystä toisille, joilla ja niin edelleen, mikä muodostaa koko ihmiskunnan yhtä turhan verkoston, joten kuollessani jokaisen muunkin tulisi (mikä ennemmin tai myöhemmin tapahtuukin), eikä kenelläkään ole merkitystä ilman, että joku antaa sen. Objektiivisestihan ei ihmisyydelle ole mitään. 
Saavutin pelottoman tilan, merkityksettömän tilan, haluttoman tilan, sen Nirvanan, joka maan päällä on mahdollinen.
En tarvitse uskontoa, koska en pelkää. Ikuinen kärsimys, paratiisi, täydellinen ei-mitään tai jotakin muuta, en välitä. 
Elän tai olen kuollut, pääasia, että siinä tilassa, jossa olen, olen onnellinen, niin muillakin on siihen mahdollisuus. Ei toista voi nostaa ennen kuin itse seisoo varmalla pohjalla, tai leijuu kaikkeudessa.
Teen sitä, mitä teen, niissä raameissa, missä haluankin. Puhukaa minulle, kuuntelen, mutten toimi teidän mukaanne. Pitäkää minusta tai älkää, en välitä.

Vaikuttaa muuten siltä, että pari tyyppiä on hävinnyt johonkin. Se ei haittaa, koska en kuitenkaan jaksa olla sosiaalinen, vaan haluan kirjoittaa, kirjoittaa, KIRJOITTAA, painaa sanaa tekstille, antaa ajatuksen virrata, sanan ja merkityksen ilmetä ja tarkoituksen tulla. Joten yksinäänkin on ihan yhtä hyvä.

Toivottavasti rakkaillani on kaikki hyvin. Toivoisin heille samaa kuin itse tunnen, mutta jokainen vastaa itsestään, en voi antaa ilman, että itse ottavat vastaan.

Olen vihdoin vapaa!