Ehkä ulkona sataa luta, koska tarvitsen pieniä enkeleitä.
Bussissa oli ruuhkaa.
Ne isot kädet
pään molemmilla puolilla,
kiiltävät silmät ja
inhottava läski.
En päässyt pois
ja se tiesi sen,
niin kuin kaikki muutkin.
Nauravia kasvoja,
tietäviä kasvoja,
ne tajusivat,
mitä tapahtui.
Ne imelät hipaisut
sen kaljamahalla,
pyristelin eteenpäin,
enkä vastannut sen sanoihin.
Jäin pois,
se tuli perästä.
Jalat pinkoivat,
sääriin sattui.
Se huusi jotain, olin huora.
Liikaa kaljaa,
se ei saanut mua kiinni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti