Tunteiden kirjosta ja masentuneesta tilanteesta tiedefoorumissa

Tämänpäiväisessä tieteidenvälisessä keskustelussa puhutaan tunteista. Ne on jaettu ainakin seuraaviin kategorioihin (englanniksi, yritän parhaani mukaan suomentaa):

emootio
sensaatio
tunne, tuntemus, tunnelma (feeling)
moodi/ mieli (esim. hyvä mieli)
asenne
affekti (vaikutus)

Yleisöstä nousee kysymys siitä, miten nämä voi kokemuksessa erottaa toisistaan. Kysymys on hankala, sillä eletyssä oikeassa kokemuksessa erottelu on epämääräistä. Tunteiden kategoriat ovat päällekkäisiä, samanaikaisia ja sekottuneita. Onko näitä edes olemassa yksittäisinä?
      Mietin itsekseni, mihin kategoriaan masentuneet päivät mahtuisivat, sillä ne ovat enemmän kuin mikään kategorioista, lähimpänä olisi kai mielentila, mutta sekään ei tavoita masentuneiden päivien kategoriaa. Ehkei masentuneisuudesta, kuten ei sitten kai muistakaan psyykkisistä ongelmista voida puhua tuntemuksina tai tunteina, vaan suurina vyyhteinä, jotka tuntuvat, mutta joista ei voida kokemuksessa erottaa yhtäkään tunnetta selvärajaisesti. Niiden päivien väsymys on enemmän kuin tuuli, joka puhaltaa maailmasta tietynnäköisen, ne päivät ovat mielentilaa, tai pikemminkin maailmantilaa. Ne päivät myös punoutuvat jatkumoksi, tilanteeksi, ja ovat hetkiä, jolloin huomaan kyseisen tilanteen.

Huomaan, ettei masennus ole tunne missään mielessä, vaikka se tuntuukin. Nimeän sen siis "tilanteeksi". Lisään sen listan jatkeeksi:

tilanne (sekalainen ja selvittämätön vyyhti kaikkea edellistä)

Mietin muitakin, ns. normaaleja päiviä, ja tulen siihen tulokseen, että jokainen hetki ja jokainen päivä on tilanne. Tämä tarkoittaisi sitä, että eri tunteiden kategoriat ovat vaihdon hetkiä, ajanjaksoja, joina jokin tunne eroaa normaalista, ja näyttäytyy jonain tunteena, kun muita ei huomaa. Neurotieteilijä puhuu tunteista ikään kuin ne olisivat hetkissään staattisia aineiden ilmentymiä aivoissa. Todellisuudessa ne ovat muistoa äskeisestä. Se ilahduttaa siinä mielessä, että muistan huonoina päivinä paremmat, ja huomaan nämä paremmat päivät. Tämä taas tarkoittaa sitä, että huomaan parempien päivien olemassa olon, ja voin naiivin induktion vallassa laskea sen varaan, että pian koittaa taas parempi päivä.