Henkilökohtaisia pohdintoja Nietzschestä (ei välttämättä kovin kiinnostavaa muille kuin henkilökohtaisesti kiinnostuneille)

Kiitän tätä filosofia usein erityisesti kahdesta asiasta: yli-ihmisen käsitteestä sekä henkilökohtiasen elämän ongelmista, jotka antavat siinä mielessä voimaa, että tiedän olevan mahdollista sekä kärsiä vakavista mielenterveydellisistä ongelmista että kirjoittaa mielettömän hyvää filosofiaa.

Olen tähän mennessä toistellut itselleni, että niin kauan kuin voin Nietzscheä paremmin (jossain hänen myöhemmän elämänsä vaiheessa v ), henkilökohtainen tilanteeni on vielä ihan ok. En vain ole koskaan näin puolivitsikkäästi ajatellessani tullut huomioineeksi mahdollisuutta, etten aina voisikaan Nietzscheä paremmin. Minulla ei tosin ole aivokuppaa ( :D ! ), mutta alkaa tuntua siltä, että masennus ja ahdistus voisi viedä minut yhtä lamaantuneeseen ja huonovointiseen tilaan, jos tämä tästä vielä pahenee. Tai sitten vaan kuolen, mutta yritän pysyä elossa vielä.

Muistelen YTHS:n psykiatrin sanoja siitä, että elossa pysyminen on nyt kohdallani hyvä tavoite. Yritän pitää siitä kiinni ja pitää mielessä koko ajan toisen vaihtoehdon ja syyn siihen, miksi sittenkin joka hetki valitsen elää.