Täällä istuu tyyppi, joka puhuu keskustellen ja tuijottaa eteensä. Keskustelukumppania ei näy, eikä kuulu, mutta hän näyttää kuitenkin keskustelevan ihan normaalisti. Edes tilannetta selittävää kaukopuheluvälinettä ei näy missään.
Jos joku teki yllä mainitulla tavalla juna-asemalla silloin, kun olin pieni, ympäröivät ihmiset heittivät häneen kummeksuvia katseita ja kaikkosivat etäälle. Nyt kukaan ei kuitenkaan ihmettele tilannetta, vaan jatkaa tekemisiään häiriintymättä.
Teknologian kehitys on muuttanut ja muuttaa hiljalleen ihmisten oletuksia toistensa todellisuuksista. Kukaan ei ensi sijaisesti oleta itsekseen puhuvan tyypin olevan sekaisin, vaan todennäköisesti ajattelee tämän aistivan jotakin, mitä me emme ja toimivan aistimustensa puitteissa täysin järkevästi.
Mutta mikä on oikeastaan ero siihen pultsariin juna-asemalla?
Ps. Ehkä siksi olenkin karttanut vloggaamista, että olen pelännyt ihmisten kummeksuvan kameralle puhumistani ja ajattelevan minun seonneen. Toisaalta, ehkä vloggaaminen onkin vähän sekopäistä siinä mielessä, että joku puhuu itsekseen kuvitellulle yleisölle, nauhoittaa tilanteen ja olettaa jonkun todella oman kiinnostuksensa perusteella vastaanottavan monologin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti