Ulkopuoliset silmät

Olen viime päivinä saanut paljon tekstiä monella tavalla ja monelta suunnalta. Viimeisin todellinen elämisen ja kuolemisen välinen valinta tapahtui viime sunnuntaina. Nyt on jo kaiketi juuri vastaanotetun tekstin ansiosta jo neljäs päivä putkeen, kun elämänhalu on selvästi ollut kuolemanhalua suurempi.
Ulkopuolelta tullut teksti on niin monisävyistä ja rohkeaa, että se on pakottanut heräämään taas eloon. Tuntuu, että toisen tuottaman tekstin kautta avautuu toinen näkymä myös omaan elämään, jolloin näkee sen niin kuin ei ennen ole ollut kykenevä näkemään.
Näitä ulkopuolisia silmäyksiä on ollut monenlaisia, erilaisia ja eri näkökulmista. Jokainen niistä on porautunut syvälle ja pyrkinyt lukemaan jotakin, ja jokainen niistä on antanut oman näkemyksensä asiasta, eli minusta. Ja minä antaudun mielelläni näille katseille, sillä ne näkevät suoraan minuun, eivätkä siihen heijastukseen, joka on minun ja silmien välissä.


Vaikkakin, yhdet silmistä taitavat kuitenkin katsoa minua ainakin jossain määrin sukupuolena. Se on hieman häiritsevää.


Ulkopuoliset silmät ovat myös avanneet omani puolille, joita en aikaisemmin ole viitsinyt huomioida. Ei niin, ettenkö olisi uskaltanut nähdä, pikemminkin en vain ole pitänyt sellaista huomion arvoisena. Enempää on niistä puolista hankalaa sanoa, sillä en itsekään osaa vielä artikuloida niitä.


Yksi silmäpareista saattaa olla vaarallinen. Täytyy pitää sitä silmällä.