Sokea kohta

Huomasin taannoin, että niin empaattinen, sympaattinen ja moraalisen toiminnan puolestapuhuja kuin olenkin, moraalisessa älykkyydessäni on yksi pimeä piste, jota en ole aikaisemmin huomannut ja nytkään osaa helposti löytää: omaa itseäni kohtaan tehdyt vääryydet. Tajusin sen, kun vertailin tilanteita pitkin henkilöhistoriaani, ja huomasin, etten useinkaan ole ymmärtänyt huonon oloni johtuvan muista, eikä vain mystisesti syntyvän itsestäni.
Tähän liittyen mietin pitkään sitä, miksi joskus sattui niin paljon, kun kumppani kulutti kaikenlaista pornoa jopa ollessamme yhdessä kotona. Löysin vastauksen filosofiasta (taas), tarkemmin Vera Tripodin Sukupuolen filosofiasta (2014). Teoksessa analysoidaan pornografian määrittelyä ja vaikutusta mm. seuraavin sanoin:




Esineellistämisen lisäksi pornografia tuottaa personifikaatiota eli elottoman elollistamista: ihminen ei ole eloton esine, mutta elottomalla esineellä katsotaan olevan inhimillisiä piirteitä (ja myös psykologisia piirteitä ja käyttäytymispiirteitä). Melinda Vadas on korostanut, että personifikaation ja esineellistämisen välillä on yhteys. Hänen mukaansa miehet kohtelevat pornografisia kuvia (esineitä) kuin ne olisivat todellisia naisia (persoonia). Koska niitä kohdellaan samoin kuin "lihaa ja verta" olevia naisia, kuvat ovat esimerkkejä naisen personifikaatiosta, eivät ainoastaan seksuaaliobjektien esityksiä. Näille kuville siis annetaan rooleja, kykyjä ja tehtäviä, joita todellisella naisella voi olla, kun ajatellaan hänen kykyään herättää sosiaalista kiihotusta. Näin ollen nämä kuvat ovat Valdasin mukaan - vaikka ne kuuluvat fiktion maailmaan, eivätkä todellisuuteen - naisia. Naisia ei siis ainoastaan muuteta esineiksi, vaan myös esineet (pornografiset kuvat) kohotetaan persooniksi (naisiksi).




Eli siis silloin, kun toinen on kuluttanut pornoa, hän on tehnyt sen ikään kuin siinä olisi aidosti ollut toinen ihminen, jonka kosketus on tosin jäänyt oman mielikuvituksen ja toteutuksen varaan. Tilanne on toisin sanoen ollut se, että hän on suhtautunut minuun (ja samoin minäkin siinä ohessa) esineellistävästi liittäen minut niihin asioihin, joita on halunnut, ja on samaan aikaan toteuttanut samoja asioita pornossa esiintyvien naishahmojen avulla. Meidät, minut ja kuvat, on siis asetettu samalle viivalle, ja molempia on käytetty samoihin tarkoituksiin. Toinen ei siis ole suhtautunut kuviin kuvina, vaan "naisina", eikä minuun henkilönä, vaan "naisena" muiden joukossa. Tilannetta voisi siis kutsua pettämiseksi, sillä toinen on suhtautunut kuvamateriaaliin samalla tavalla kuin minuun ja tehnyt materiaalin kanssa asioita, joiden olisi pitänyt kuulua vain meidän välillemme. Samanlainen tilanne voisi olla esimerkiksi se, että henkilöllä olisi kaksi seksikumppania, kumibarbara ja oikea ihminen, joihin henkilö suhtautuu samalla tavalla. Tällaisessa tilanteessa ei siis olisi väliä, onko joku osapuolista oikea ihminen, sillä "pettävä" kumppani suhtautuisi muihin osapuoliin samalla tavalla.
En siis aikaisemmin tajunnut, miksi tuntui niin pahalta, kun toinen kulutti pornoa itsetyydytystä varten. Tilannehan oli se, että itse suhtauduin kuvamateriaaliin kuin elottomaan esineeseen, mutta kumppanini käyttäytyi kuin siinä olisi ollut toinen ihminen, jonka kanssa hänellä on samanlainen seksisuhde kuin minun kanssani. Eli todellisuudessa olisi ollut ihan sama, olisiko hän pettänyt jonkun elävän ihmisen kanssa vai kuvan kanssa, johon suhtautui kuin toiseen ihmiseen asettaen sen kanssani samalle viivalle. En vain osannut artikuloida tilannetta, vaikka vaistosinkin hänen suhtautuvan kuviin samalla tavalla kuin minuun. Ajattelin, etten voinut pahastua kuvien katsomisesta ja niiden edessä itsetyydyttämisestä, sillä kuvathan eivät todellisuudessa ole oikeita ihmisiä, mutta se loukkasi kuitenkin, sillä vaikken osannutkaan artikuloida sitä selvästi, niin se, mitä hän teki, oli verrannollinen siihen, että hän olisi tilannut yksityisstripparin kotiin tyydyttämään hänen seksuaaliset tarpeensa. Jos hän siis olisi katsonut kuvamateriaalia vain kuvina, samalla tavalla kuin katsoisi sisustuslehteä, kaikki olisi ollut hyvin, tunsinhan oloni huonoksi kuitenkin vasta, kun tajusin, mihin hän materiaalia tarvitsi. Ja samalla pidin itseäni hänelle pornon veroisena, eli seksuaalisuuden toteuttamisen välineenä.


Sokean pisteen korjaamisessa on vielä paljon tehtävää. Tämä ei nimittäin ole ollut viimeinen tapaus, se vain selvisi itselleni vasta nyt. Viimeisin mystinen suru tapahtui vasta noin kaksi viikkoa sitten, joiden suhteen tajusin vasta toissapäivänä, miksi olo oli tuntunut niin pahalta, eikä "itsekkyyden ja lapsellisen kateellisuuden" nieleminen ollut auttanut yhtään.