On hyvä olla merten takana paikka, jonne elämä ei seuraa. Salaisessa paikassani täytän ajan teellä ja filosofialla, yksinäisyydellä ja hiljaisuudella. Olo on onnellinen juuri näin, vähän yksin, toisessa kodissa, turvassa kaikelta pahalta.
Seinät ovat lämpimät ja sulkevat syliinsä, eikä edes pelota. Kuuntelen samaa kappaletta uudestaan ja uudestaan ja annan ajan kulua omaan tahtiinsa. Hiljalleen alan tuntea silmäluomien painon ja väsyneen viileyden värisevän villapaitaa pitkin.
Vanhassa asunnossa keskustan äärellä on kodikas tuntu. Täällä minä olin, kun olin pieni. Täällä minä heräsin suloisena ja iloisena, ja menin herättyäni soittamaan flyygelillä aamulauluja. Täällä kaikki oli vielä hyvin, koska en ymmärtänyt, mitä tapahtui.
Täällä on vain minä, ei ole velvollisuuksia toisille tai sitä surua, joka muutoin aina seuraa mukana. Täällä voin unelmoida näkemättä totuutta, täällä voin istua isossa pehmeässä peitossa keskellä valkoista olohuonetta ja nukahdella lukemisen lomassa tunteja putkeen.
Täällä on minun salamaailmani, jonne kukaan ei tule ilman lupaa. Otanhan kuitenkin ilolla vieraita vastaan ja esittelen kaikkea sitä, mitä olen vuosikaudet pitänyt omanani.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti