Yöllisiä pohdintoja epistemologiasta

Määritelmä, että tieto olisi oikea käsitys yhdessä selityksen kanssa (Theaitetoksesta 208b) (eli luulo, uskomus tms, jolle löytyy selitys eli perustelu eli siinä mielessä perusteltu uskomus, joka on oikea, eli tosi, mutta liittyy ideoihin, ei havaintoihin fyysisestä maailmasta), irrottaa tiedon omaksi erilliseksi kokonaisuudekseen, joka on täysin erillinen kyseisestä tietäjästään tai kontekstistaan. Tietääkseen voi siis vain omaksua lauseen, johon sisältyy perustelu sekä vastaavuus maailmasta (tieto siis tarvitsee jonkun, joka tietää, mutta sillä ei ole väliä, kuka tietää).
Klassinen tiedon määritelmän "tieto on hyvin perusteltu tosi uskomus" suhteen usein unohdetaan, että se Platonilla liittyi vain ideoihin, ei siis fyysiseen maailmaan, josta ei sen muuttuvaisuuden vuoksi voida tietää mitään. Siispä tähän maailmaan liittyvä klassisen tiedon määritelmä ei tule Platonilta, vaan on kehitelmä siitä.
Jos tämä maailma on tosiaan muuttuvainen, tulisi klassisen määritelmän mukaan myös tiedon olla muuttuvaista (jos siis ei mukailla Platonia). Jos ei mennä skeptisismiin ja väitetä, ettei meillä voi olla tietoa, koska se on mahdotonta määritelmän perusteella, täytyy tiedon siis olla jotakin, joka liittyy juuri tiettyyn tietäjään/ tiettyihin tietäjiin.
Hylättäessä ideamaailman käsite täytyy myös hylätä tiedon individuaalinen tai jopa persoonaton olemus. Individuaalisen hylkääminen on välttämätöntä sen takia, että jos jokaisella on oma tietonsa, se ei enää täytä tiedon faktaluonnetta, koska faktahan on yksittäisen henkilön mielipiteen ulkopuolella ja pitäisi siis olla kaikille sama. Tästä päästään siihen, että tiedon täytyy olla kollektiivista, eli kulttuuriin liittyvää.
Psykologi/ tms. ajattelija Carl Bereiter puhuu kulttuuritiedosta. Tieto liittyy siis hänen mukaansa aina tiettyyn kulttuuriin, jossa yksilöt jakavat yhteisen käsityksen, jonka määrittelevät faktaksi, eli pitävät tietona. Nämä faktat Bereiter nimeää käsitteellisiksi luomuksiksi, jotka ovat yhteisön luomia jotakin tarkoitusta varten, mutta kuitenkin todellisia. Ne eivät kuitenkaan ole yhtä kuin todellisuus tai sen suoraa peilausta tms, vaan todellisuuden rajoittamia. Tieto olisi siis kulttuurin luomaa siinä mielessä, että se luo käsitteelliset luomukset, joita pitää objektiivisina. Tieto on siis kaikille yhteistä, eikä kiinnittyneenä yksilöön, vaan yksilöiden muodostamaan yhteisöön.
Yhteisö siis tarkastelee maailmaa oman (laajasti käsitetyn) kielensä läpi ja määrittää siten faktat, joista voidaan muodostaa tietoa. Tieto voisi näin ollen olla sosiaalinen konstruktio (noniin, mainittu!), joka olisi siis eräänlainen sosiaalinen sopimus.

...Kello alkaa olla liian paljon aivoituksiin, joten jatkan myöhemmin. Nyt alkaa ajatus katkeilla, anteeksi, jos oli siitä syystä hiukan epäselvää. Pointtina oli vaan se, että ehkä tieto-opin ongelmana on ollut juuri se, ettei sosiaalista luonnetta olla otettu mukaan, vaan on käsitelty tietoa jonain itsessään olemassa olevana asiana.