10. lokakuuta 2014

Perjantai-ilta katsellessani omaa kuvajaistani ikkunalasista

Hiljaisuus
käsin koskettavaa.
Utusade
paijaa poskipäitä.

Pikkusisko ilmoittaa
löytäneensä muistoja
yhteisestä lapsuudesta,
joka kummallakin erilainen.

Puhelin tuuttaa,
hän ei vastaa,
on kadonnut sumuun,
aikuisuuteen.

Hengitykseni salpaa
kovin kostea ilma.
Vastassani vain
hiljaisuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti