Miten minusta tuli lakto(ovo)vegetaristi

Olipa kerran pieni kala
betonialtaassa muiden kanssa,
näki kerran ison palan,
RUOKAA!
tarttui siihen,
ja joku veti sen ylös.
Ei enää vettä,
sisälle sattui ja keuhkoissa poltti.
Se sätki ja potki
yritti päästä otteesta.
Ruoka unohtui,
se ymmärsi,
mistä tässä oli kyse:
elämästä ja kuolemasta,
sille jälkimmäinen.

Olipa kerran pieni tyttö,
äidin ja isin kanssa betonialtaalla,
näki siellä pienen kalan,
RUOKAA!
huusivat vanhemmat vieressä,
tarttuivat siihen,
ja vetivät sen ylös.
Silmät suurina
tuijotti tyttö kalan silmiin,
siihen sattui,
tyttö tunsi sen.
Isä tarttui kalan pyrstöön,
mätkäisi betonialustalle,
löi kerran
ja neljännenkin,
kunnes kala kuoli
ja tyttö ei kestänyt katsoa.

Olipa kerran pieni perhe
illallispöydässä mummon luona,
RUOKAA!
pöydällä paistettu kirjolohi,
tyttö tuijotti,
mielellään ohi.
Se itki kalan kohtaloa,
mummo suuttui,
"Kuinka se tyttö nyt on tuollainen?!".