Muistelin äsken sitä, kun olin Tuukalla Pasilassa ensimmäistä kertaa. Mieli hämärtyi silloin, ja kaikki tuntui olevan kuin unessa, muu oli häipynyt pois. Oli vain Tuukka, joka halasi minua yövaatteissaan keittiössä, ja minä, joka olin pöllämystynyt ja huolissani siitä, mitä minun pitäisi nyt tehdä. Tuukka veti minut syliin, ja tunsin sen lämmön, joka tuli hänen rintakehästään, jossa sydän pamppaili kovaa. Kaikki pakeni ja näin vain hänen silmänsä, kun häntä jännitti ja minua pelotti.
Sitten me suutelimme ja rakastin häntä.
Sitten meistä tuli onnellisia ja jokainen hetki on hieman parempi, kun muistelen sitä yötä, jolloin kumpikaan meistä ei saanut unta, koska molemmat ajattelimme toisiamme ja sitä, pitäisikö kertoa toiselle jotakin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti