Me kirjoitettiin Tuukan kanssa tällainen Dilemman eksistentialismibileiden tapahtumakuvaukseen.

"Kun Johan H eräänä aamuna heräsi levottomista unista, huomasi hän muuttuneensa vuoteessa suunnattomaksi johtajaksi. Hän makasi panssarimaisen kovalla selällään ja näki, jos hieman kohotti päätään, kuperan, ruskean, kaarimaisiin kovettumiin jakautuneen alkuluolansa, josta vuosi lähtisi valumaan eteenpäin. Hänen lukuisat, muuhun kokoon nähden surkean ohuet järjestöläisensä sätkyttelivät juhlanälkäisenä silmien edessä."

 Kuppala muuttaa muotoaan 24.1. puutteen ja absurdiuden tyyssijaksi. Tule tilaamaan kahvia ilman maitoa, puhumaan siitä, miten missään ei ole mitään mieltä ja ampumaan veitsellä aurinkoa heijastelevaa miestä ilman syytä. Olet rajallinen ihminen täynnä puutetta, kulkemassa kohti välttämätöntä olemisesi mahdottomuutta. Absurd.

 "Jumala on ihan paska, ja te olette tehneet paskaa!", sanoi Johan Hietanen (Johatrusta), joka käveli olut kädessä kampuksen toreilla etsimässä ihmistä. Jumala on tehnyt rikoksen, josta häntä on rangaistava. Merde, haudatkaamme Hänet!

 Salaisuus avautuu kätkeytyneisyydestä, esi-sokraatikkojen βρυτικός tulee ilmi ihmisen eksistenssissä, kuppalassaolossa. Kuppalassa-oleva on ihminen, siispä ei ole mieltä epäillä, ettemmekö olisi aina jo Kuppalassa, olemassa sen äärellä.

 Ensi viikon perjantaina eksistentiaaliset hetket ja transsendentaaliset kokemukset yhtyvät Dilemman bileissä.

 Helvetti ovat ihmiset muualla.

Teksti on hyvä, ja meillä oli hauskaa, kun me tehtiin tätä. En kuitenkaan ole iloinen asiasta, koska kaikki luulevat, että Tuukka kirjoitti sen. Asialla ei pitäisi olla mitään väliä, mutta jostain syystä kuitenkin on. Ärsyttää olla toisen varjo, joka tekee niin paljon, mutta kukaan ei huomaa.
Tän ei pitäisi olla ongelma. Olen tapellut itsekkään huomionkipeyden kanssa vuosia, mutta nyt tuntuu, että homma on kärjistynyt. Tuukka on ihana ja fiksu ja hyvännäköinen ja kaikkea sitä, mitä ihmiseltä voisi toivoa, ja olen mäkin nyt ihan kiva ja näin, mutta toisin kuin monille muille, esim. Tuukalle, mulle se EI RIITÄ. Siinä ongelma. En saa mitään aikaiseksi vain haluamalla sen avulla jotakin muuta, mutta halutessani jotakin muuta huomionkipeys vain pahenee ja haluan ihmisten huomaavan, että olen olemassa.
Haluan irti mun egosta. Se polttaa. Varsinkin nyt, kun en saa tehtyä mitään, koska taas kerran päivä alkoi lamauttamisella, joten olen yksin kotona painava lasti rinnan alla, enkä saa itseäni edes pukeutumaan. Haluan huomiota, mutta vähän vaikeaa se on tällä tavalla.
Tiedän, että huomionkipeys johtuu lapsuudesta, kun olin yksin ja kaikki piti mua typeränä ja kamalana ja idioottina, outona ja tylsimpänä olentona maan päällä, jota sai vähän kiusata, koska se oli niin tyhmä. JOO MOI VANHAT LUOKKALAISET, MÄ MONESTI SALAA VIHAAN MEIDÄN ENSIMMÄISTÄ VUOSIKYMMENTÄ YHDESSÄ, TE OLITTE KAIKKI SIKOJA, JOTKA EI NÄHNEET HELMIÄ EDESSÄÄN, JA NYT TE OLETTE TALLONEET SEN KIILLON JA MURSKANNEET MUODON, EIKÄ JÄLJELLÄ OLE ENÄÄ MUUTA KUIN HAISEVA KARSINA TEIDÄN ALLANNE. TE TAPOITTE HELMET.
Rankkaa tekstiä, ehkä, mutta totuus tarvitsee ulospääsyn, enkä voi enää pitää sitä sisälläni. Eikä kukaan mun vanhoista luokkalaisista ikinä muutenkaan tule lukemaan tätä.
Huomionkipeys on pelkkää psyykkistä traumaa, joten se ei järkeilyllä lähde pois. Pitäisi jotenkin osata käsitellä lapsuutta ja nuoruutta, mutta se on hankalaa, kun niiden ihmisten kanssa en halua puhua siitä, ja mun äiti on sanonut, ettei kiusaamiseksi tulemisestaan saa sanoa muille ihmisille, koska on noloa olla kiusattu, ja kaipa se onkin. Olisi pitänyt osata näyttää niille, mutta kun näytin, niitä ei enää kiinnostanut. En keksi mitään muuta tapaa päästä yli asiasta, kuin todellakin saada paljon huomiota ja osoittaa niille, että helmi oli koko ajan niiden edessä, mutta ne oli niin tyhmiä, ettei huomanneet sitä.
Vihaan tätä. Vihaan huomionkipeyttä, egoegoilua, näyttämisenhalua ja sen myöntämistä, että se juontuu jostain typeristä lapsista kymmenen vuoden takaa. Haluan olla vapaa ja nauttia itse tekemisestä, ei sen kuvitellusta maineen ja suosion välineellisyydestä.