Heräsin aamulla aikaisemmin kuin tavallisesti ja aloin pohtia ikuisia kysymyksiä

On kysytty, että jos puu kaatuu metsässä, eikä kukaan kuule, kuuluuko siitä ääni. Ei kuulu, kuuluminen tarvitsee kuulijan, jolle se kuuluu (vähän niin kuin Berkeley ajatteli, että näkymiseen tarvitaan näkijä, mutta näkyminen, kuuluminen yms. ei mun mielestä ole samaa kuin olemassa oleminen). Ääniaaltoja, materian tietynlaista värähtelyä, kyllä on, mutta se ei suoranaisesti kuulu, aaltoliike vain on ilmassa ilman, että kukaan aistii sen.
Vähän samalla tavalla ajattelin Jumalan olevan. Niin kuin puun kaatumisesta, Jumalastakaan ei kuulu ilman kuulijaa, Jumalaa ei ole ilman Jumalan kokijaa, samalla tavalla kuin ääntäkään ei ole ilman kuulijaa. Ilman minua tai ketään muuta Jumala ei ole juuri Jumala samalla tavalla kuin ilman kuulijaa ääniaallot eivät ole ääntä.
En tiedä, mikä voisi vastata ääniaaltoja Jumalan suhteen, kaiketi se on piilossa. Jumalan kokemuksentakainen on kai vähän niin kuin oleva itsessään.
"Tietenkin", joku saattaisi sanoa. "Hyvä, että tiesit jo", saattaisin sitten sanoa.

-Aamun ajatukset

Ps. Kysymykset ovat ikuisia, vastauksia ei kaiketi yksiselitteisinä ja yksinkertaisina ja ainoina oikeina ole, mutta tie on tärkeämpi kuin määränpää (miltei kaikessa, erityisesti elämässä).