En voi opiskella,kun mieli on täynnä asioita, jotka yritän pakottaa pois siinä onnistumatta.

En halua käyttää sanaa laukaista. Ehkä Freud on oikeassa, silti. Ehkä jonkin asteinen hysteria on ihan oikea mielen ongelma, jopa mielisairaus. Olisin Freudin lempilapsi ongelmineni. Jokin pieni asia, sana, lause, ilme tms. laukaisee ahdistuksen. Ahdistus on juuri sitä samanlaista, mitä Freud kuvailee teksteissään.
   Aluksi pidin Freuia typeränä ja pseudotieteellisenä luulottelijana, mutta alan olla sitä mieltä, että Freud tajusi ihmisimelestä jotakin olennaista. En voi työntää mielestäni asioita, jotka ovat ja pysyvät siellä ja vaikuttavat toimintaani aika ikvävästi. En voi unohtaa sitä, mikä jatkuvasti häiritsee, se täytyisi hoitaa ja siten hiljalleen purkaa pois. Tuntuu kuitenkin siltä, että olen umpikujassa, en voi puhua asioista, koska en saa sanoja ulos. En voi kirjoittaakaan. Kirjoitin yhdestä asiasta kerran päiväkirjaan, mutta hyi, kamalaa. Olin sen jälkeen vähän aikaa aika ahdistunut, onneksi olin yksin, eikä kukaan nähnyt minua sellaisessa tilassa.
    Ehkä se onkin se ongelma. Häpeän sitä, että olen tällainen häpäisty mielivammainen. Haluaisin olla täysin kunnossa oleva unelmanainen. Ehkä voisin antaa periksi, en kuitenkaan tule ikinä muuttumaan. Voisin avautua ja antaa kaiken inhottavan tulla ulos. Eihän minun tarvitse todella hävetä, ei se minun vikani ollut.
      Hysteria.
      Prinsessa Hystheria, luulin sinun olevan olematon mielikuva. Jos olisin tiennyt, jos sinäkin olisit tiennyt, mitä viereisessä mielessäsi on monen vuoden ajan tapahtunut. Sinun olisi pitänyt antaa nimesi minulle, sillä sinä et ollut hysteerinen, vaan avonainen, päästit kaiken ulos. Minusta taas ei ikinä näe ulospäin, että kaikki on ihan totaalisen päin persettä.
      Freud sai aika monen ihmisen mielen parannettua, ainakin omien sanojensa mukaan. Minä olen kuitenkin ongelmatapaus, kukaan prykologi, psykiatri ei ole saanut asioita parempaan suuntaan. Olen itse itseni paras psykologi, vaikka en minäkään ole mitenkään erityisen mahtava, kuten näkyy.
       Aamuinen ahdistuskohtaus oli ehkä pahin koskaan, jos ei lasketa niitä hetkiä, kun olen ollut yksin Kontulassa käpertyneenä matolla. Yritän pudistaa mielikuvat pois ravistamalla päätäni, ja teen näin ihan vahingossa. En pysty pitämään tätä enää sisällä, vaan siitä tulee fyysistä.
       Olen onnellinen, enkä ole itkenyt neljään kuukauteen, sen jälkeen, kun jätin Henrikin. Tuukka, älä saa minua itkemään, vihaan itkemistä, se on inhottavaa ja saa silmät punaiseksi ja pään särkemään.
        ÄRmg, njduhwcybi.
Äh, haluaisin puhua. Haluaisin päästä näistä asioista pois. Häpeän, vaikkei ole mitään hävettävää. Ei raiskatullakaan ole mitään hävettävää siinä, että joku tekee hänelle pahaa. Samalla tavalla ei minun tulisi hävetä mitään, mitä on tapahtunut.
Noniin, nyt voin jatkaa opiskelemista.