Ihan pieni, aika mielivaltainen tosin. Se tuli yhtenä yönä, joka muuten oli kaunis ja lämmin, mutta pikainen kylmä ilmavirta pilasi kaiken. Kipu yltyi kovaksi, ja kylmä hiki peitti vartaloni.
Alkoi ihan vähän pelottaa. Olen tällä hetkellä kuin kukka, joka on juuri avaamassa terälehtiään ja päästämässä auringonvalon paistamaan ylleen. On kuin aamu koittaisi parhaillaan, pian aurinko nousisi ja olisi lämmin ja säteilevä päivä, jolloin loistaisin kylpiessäni valossa.
Pelko kuitenkin ihan vähän aristaa. En ihan tiedä, uskallanko avautua.
Noniin, nyt hän on siinä, hymyilevänä ja kauniina.
Pelottaa vähän, mutta ei voi mitään.
Älä satuta minua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti