_____

"Eikö sua himota enää?"
Ihan vähän ahdistaa. Vaivaannun ja yritän mahdollisimman ympäripyöreästi selittää, että ei nyt oikein. Ei. (Eikä ainakaan sen jälkeen, mitä olet sanonut ja tehnyt. Mitä oikein kuvittelet? En voi edes puhua kenellekään niistä asioista. Sanoin, etten halua, ja sinä tiesit sen kyllä ainakin joinain kertoina, mutta sait minut tuntemaan syyllisyyttä.)
"Mua ainakin himottaa aika paljon".
Hyvä, istu vaan siinä vieressä tässä sängyllä. Katso minua kuin koira kinkkua. Voi ei, toivottavasti et tule lähemmäs. Ajattelen T:tä. Brr, miten pääsisin livahtamaan pois?
Kieltäminen ja asian unohtaminen on liiankin helppoa. Logiikan luennoilla on helppoa istua vieressäsi tai melkein vieressäsi, tai sinun ja Tobiaksen välissä, enkä edes huomaa, että te molemmat tuijotatte kilpaa tissejäni.
Tietenkin olet ystäväni, ja haluaisin, että olisit ystäväni, ja haluaisin unohtaa, mitä kaikkea on tapahtunut, ja haluaisin, että olisit ystäväni ilman, että haluat minua. Haluan, että olisit todella ystäväni, koska pitäisit minusta ihmisenä, et sen takia, että haluaisit minua nautintovälineenä. Meidän kahden välillä ei tule olemaan enää mitään, paitsi puhdasta ystävyyttä, mikäli se sinulle on mahdollista. Tiedä se.
Ja joo,
"ei kyllä himota, kiitos vaan kysymästä".