Kirjoitan referaattia Nietzschestä, se antaa ajateltavaa, enkä jaksa kirjoittaa sitä, mitä pitäisi, koska en jaksa, jatkan tosin kyllä kohta sitä referaattia

Mietin sen sanomisia siitä, kuinka moralisoiminen tekee kaikkein parhaimmista asioista tylsiä ja jopa vääriä -kulta muuttuu lyijyksi. Pienet porvarilliset syvään juurtuneet arvothan edelleen määrittävät esim. juhlimista, rentoutumista ja seksuaalisuutta. Kyllä ihmisten pitäisi osata puhua kauniisti ja hyvällä omatunnolla siitä, että haluaa pitää hauskaa ja olla tekemättä mitään tyhmää työjuttua ja rakastaa jotakuta. MITEN SANA RAKASTELLAKIN KUULOSTAA JOTENKIN LIKAISELTA??!!! Vitsin vammaiset ihmiset. En jaksa olla ahkera sen takia, että yhteiskunta painostaa. En halua olla pervoidiootti sen takia, etten muuten voi olla seksuaalinen olento. En halua olla pitämättä hauskaa vain, koska muuten en tee TARPEEKSI TÖITÄ JA KULUTUS LASKEE JA ANGST TALOUSKASVU! Olen iloinen ihminen ja itselleni rehellinen.

Rakkaus on kaunista, seksi on kaunista (silloin, kun tajutaan, että esim. hyväksikäyttö ei ole seksiä, vaan väkivaltaa), ilo on kaunista, tekemättömyys on kivaa, kiva tuottaa iloa, onnellisuus on tavoittelemisen arvoista, eikä mitään hihhulinew age -juttua, jota sitäkin halvelksitaan, koska ihmiset on kyynisiä kaiken sen suhteen, mikä ei suoraan tuota yhteiskunnalle tuottoa. ELÄMÄ ON KAUNISTA!!! Elämä on liian kaunista siihen, että se tulisi tuhlata asioihin, joista ei nauti edes pitkällä tähtäimellä. Miksi olla onneton, kun rakkaus on olemassa?