Peruskaamos

 

Pävien laskenta on kuin Sisyfoksen kivi,

huippua vaan ei tule ja ole olemassa.

Siihen uskoo, koska muutakaan ei voi,

mutta samaa vain on kaikki aika.

 

Re-duktio ei onnistu,

koska kaikki on vain yhtä suurta, koska loppu onkin ikuisuus.

 

Lasken päiviä siihen, että kaikki loppuu

odottaen jotakin, en tiedä, mitä.

Toivoton turhuus tuntuu tyhjiöltä,

en muista, missä mikäkin on ja kuka minä olen.

 

Funktioni on se loputon Excel.

Se jatkuu aina, ja joka päivä

lisää ruutuja ruudulleni,

uusia päiviä aina vain lisää.

Loppua et koskaan näe ennalta.