Asioita ihmisistä ja minun suhteestani heihin

Edit. tänään (14.12.):


Tunnen ilonpilkahduksen, kuin piikkinä, kun huomaan pienissä hiljaisissa katseissa minulla olevan ystäviä. Kukaan muu ei huomaa katseidenvaihtoamme hänen astuessaan seminaarisaliin, mutta me molemmat tiedämme, että olemme iloisia nähdessämme toisemme. Ihanaa, että ympärilläni on tällaisia ihmisiä.


Aikaisemmin, eli keskiviikkona (12.12.):


Mulla on jo pidempään ollut sellainen olo, ettei mun pitäisi tavata ketään, koska en osaa olla ihmisten kanssa, koska olen liian ahdistunut, enkä osaa olla itsessäni ja itseni kanssa. Siksi helpointa on olla vain yksin kävelemässä johonkin suuntaan tai soittamassa viulua yksin kotona, koska siihen soittamiseen voi purkaa aika paljon. Olen niin pahoillani siitä, että olen tällainen, vaikka tiedän, että eniten se haittaa itseäni. Harmittaa vaan, kun en muista mitään, enkä ole varma, onko joku kertonut mulle jotakin tärkeää. Yritän kyllä muistaa, mutta aivot eivät toimi.


Tiedän, että pitäisi mennä lomalle. En tiedä, osaanko, koska ahdistaa niin paljon. En saa nukuttua, joten luen öisin, kun en saa luettua muutenkaan, koska ahdistaa. Yöllä on kuitenkin hiljaista ja hämärää.


Huomaan, että ympärilläni on muitakin, joilla on pahojakin mielenterveysongelmia. En tiedä, mitä tehdä tai sanoa heille. Vaikka olen kärsinyt näistä itsekin paljon, en edelleenkään tiedä, mitä toiselle ihmiselle samassa tilanteessa pitäisi sanoa, kun en tiedä, mitä itsekään odotan muilta.


En ehkä lähdekään. Pelottaa kaikki. Anteeksi kaikki.


Yksi mun kollega oli tänään tosi kiva mulle. Se osti mulle oluen, kun mentiin pikkujoulujen sijaan kolmisteen oluelle hämärään pubiin.

Peruskaamos

 

Pävien laskenta on kuin Sisyfoksen kivi,

huippua vaan ei tule ja ole olemassa.

Siihen uskoo, koska muutakaan ei voi,

mutta samaa vain on kaikki aika.

 

Re-duktio ei onnistu,

koska kaikki on vain yhtä suurta, koska loppu onkin ikuisuus.

 

Lasken päiviä siihen, että kaikki loppuu

odottaen jotakin, en tiedä, mitä.

Toivoton turhuus tuntuu tyhjiöltä,

en muista, missä mikäkin on ja kuka minä olen.

 

Funktioni on se loputon Excel.

Se jatkuu aina, ja joka päivä

lisää ruutuja ruudulleni,

uusia päiviä aina vain lisää.

Loppua et koskaan näe ennalta.

 

 

Hämärästä kellarista, niin metaforana kuin konkreettisesti

Vihdoin hän sanoi sen, mistä olin vihjaillut jo kauan: sinä toimit vallan kautta.



Ei tarkoituksesi ole auttaa, vaikka kaikki niin väittävät. Ei yksikään akatemia toimi hyvyyden kautta.



Tiede on kylmää, etäistä ja teoriaa. Jos väitätte toisin, ette tiedä, mitä on elämä tai mitä on tiede.



Siksi sinä olet tarkka ja laskelmoiva siinä, mitä teet suhteemme. Olet oppinut omilta mestareiltasi ja taistellut tiesi läpi heidän sortonsa.



Olet Ruhtinas, eli Domina, eli ruhtinaista suurin.



Näkymättömien seittien päät ovat käsissäsi. Vetelet ja venytät niistä siten kuin päämäärillesi parhaaksi on.



Seittisi ovat hihna ja yhteys samaan aikaan. Toisaalta menetin yhteyden, kun vapauduin hihnanpäästäsi. Toisaalta, et voi enää vetää.



En ole enää riippuvainen sinusta, eikä sinulla ole minuun enää valtaa.



Pidäthän ystävät lähelläsi, mutta viholliset lähempänä. Onko minusta tullut kilpailijasi?


Olet yhtäkkiä lähempänä, huomioit ja keskustelet. Olet mukava, kuten silloin joskus, mutta paluuta menneeseen ei enää ole. Hermeneuttinen kehä toteutuu juuri siten, että palataan edelliseen, mutta lisäten ymmärrystä tilanteesta. Olen kehän toisella kierroksella, etkä voi enää ripustaa minua hihnaasi.



Nyt olen myös vapaa ajattelemaan ja tuntemaan niin kuin haluan. Saan pitää sinut etäällä, etkä sinä voi sille mitään. Etäältä ajattelen salaisia ajatuksiani ja tunnen pientä vahingoniloa ihmisistä, joista pidän erittäin paljon.



Vallanhalusi ja minun imeytymiseni toimintaasi tekee minusta salaa ihanan ja kamalan juuri sillä tavalla, jota en voi kenellekään paljastaa. Rakastan juonitteluasi, laskelmointiasi, akateemisten orjien haalimistasi, koska minä en enää ole yksi heistä. Kamaluuteni potentiaali aktualisoituu jo siinä, että edes ajattelen sinun tekeväsi niin kuin teet. Koska se on totta, näen jotakin, mitä muut eivät hyväntahtoisuudessaan tahdo nähdä. Orjillesi varsinkaan en voi kertoa.

Rakastan sinua kaukaa ja joskus aivan läheltä kasvojasi. Kuulen sinun sanovan, että Toinen peittää aina aspektinsa, jää aina välttämättä vieraaksi. Minun silmieni takana on jotakin, mikä jää sinulta salaiseksi. Sinun silmiesi takana tiedän sen olevan jo.









Terveisiä kellarista,
pidä minut lähelläsi.